Maria Huhmarniemi, Piia Kilpimaa, Outi Kugapi & Laura Laivamaa
Julkaistu Lapin Kansassa 13.5.2020
Vallitseva koronapandemia on luonut epävarmuutta matkailualaan ja haastanut kehittämistyötä. Osaltaan se on kuitenkin myös edistänyt uusien, kestävämpien palveluiden, kuten käsityö- ja taideperustaisten matkailupalvelujen innovointia ja tuottamista odottamaan matkailuvirtojen uudelleenavautumista. Havaintojemme perusteella paikalliset käsityöt ja käsityömatkailupalvelut kiinnostavat esimerkiksi pohjoismaisia lähialueen matkailijoita ja lähimatkailun odotetaankin kasvavan koronarajoitusten höllennyttyä.
Käsityömatkailu tarjoaa toimintaa kaikille aisteille. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa matkamuistojen ostamista, mutta sen lisäksi myös mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi käsityömessuille, erilaisiin näyttelyihin sekä työpajoihin. Työpajat voivat olla hyvin erilaisia: kahdenvälisestä matkailijan ja käsityöläisten kohtaamisesta useiden päivien kursseihin. Parhaimmillaan työpajat painottavat paikallisuutta sekä palveluiden sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä: työpajat kertovat aidosta kulttuuristamme ja tuovat tuloa paikallisille.
Työpajojen suunnittelu, ohjaaminen ja markkinointi edellyttää erityisosaamista. Koulutus ja pilotointi edesauttavat käsityöläisiä ja taiteilijoita kehittämään palveluita, jotka ovat saatavilla ympäri vuoden ja kiinnostavat erityisesti kesämatkailijoita. Tuotteita on hyvä myös testata ennen niiden viemistä matkailumarkkinoille. Tätä edesauttaakseen Lapista käsin ja Taideperustaisia palveluja matkailuun -hankkeet suunnittelivat yhdessä viikon kestoisen pilotin Arctic Design Week -tapahtuman ajaksi. Tuolloin tarkoituksenamme oli kokeilla työpajoja matkailijoille useiden käsityöläisten ja taiteilijoiden voimin. Valitettavasti pilotti jouduttiin perumaan juuri ennen sen toteutusta koronapandemian takia. Emme kuitenkaan ole luopuneet aikeesta vaan etsimme koko ajan uusia mahdollisuuksia pilotin toteuttamiseen.
Työpajojen kehittämiseen ja pilotointiin liittyy siis paljon yllättäviäkin haasteita. Oman lisähaasteensa työpajojen toteuttamiseen tuovat myös tilat, sillä valitettavan usein käsityöläisiltä ja taiteilijoilta puuttuvat sellaiset tilat, joissa työpajoja voisi tarjota matkailijoille, vaikka innostusta työpajojen pitämiseen olisikin. Tarve on ilmeinen erityisesti Lapin kaupungeissa: kylissä käsityöpalvelut voivat limittyä luontevasti maaseutumatkailun ympäristöihin. Monet käsityöläisistä valmistavat tuotteitaan pienissä työhuoneissa kaupungin lähiöissä, mikä ei mahdollista työpajojen myyntiä isoille ryhmille eikä yksittäisten matkailijoiden piipahtamisia. Olisiko siis mahdollista rakentaa verkostoa matkailuyritysten, käsityöläisten ja taiteilijoiden välille, jotta matkailijoille saataisiin uusia, houkuttelevia palveluita tarjolle koronatilanteen lauettua? Tällaisten palveluiden avulla voisimme lisätä viipymää, houkutella lähimatkailijoita luoksemme ja ennen kaikkea erottua muista alueista tarjoamalla enemmän kulttuuriin pohjautuvia palveluita.
Kirjoittajat työskentelevät Lapin yliopiston koordinoimissa hankkeissa: Lapista käsin (ESR) ja Taideperustaisia palveluja Lappiin (EAKR).
KUVA: Saana Lapinkangas Lapinkettu-yrityksestä demonstroi käsityömatkailupalvelua. Kuva Outi Kugapi 2020.