Ajelimme Ruotsista Rovaniemelle, ensin mummolaan ja sitten kaupunkiasunnolle asioita hoitamaan. Olo oli tullessa ristiriitainen ja mietin, miten rovaniemeläiset ottavat meidät vastaan. Norbottenin tautitilannetta on kuvattu mediassa hyvin synkeäksi ja keskustelupalstoilla on tuomittu nuuskarallaajat ja muut ostosmatkailijat. Minä ja moni muu rajalla asuva on kokenut keskustelun sävyn jo ahdistavaksi. Ymmärrän toki, että rajojen turhaa ylittämistä on syytä välttää. Samalla mietin, ettei rajaseudun koko kulttuuria ja elämäntapaa voi yhden kevään aikana romuttaa.
Rajalla asuvat tietävät, että raja on kuin veteen piirretty viiva. Töissä käydään rajan yli kumpaankin suuntaan ja ihmisillä on sukulaisia, perheenjäseniä ja kiinteistöjä molemmilla puolilla. (Romanttinen suhde onkin antanut virallisen luvan rajanylityksiin.) Rajojen sulkeutuminen on koetellut ihmisiä. Edelleenkään rajaseudun ihmiset eivät välttämättä pääse tutulle autokorjaajalle, lähiapteekkiin, rautakauppaan ja niin edelleen.
Mieheni on Ruotsissa kirjoilla. Muodoslompolon kylä, jossa asumme, on pikkuruinen kylä kaukana Ruotsin kaupungeista. Siellä melkein kaikki ovat eläkeläisiä: he eivät kulje Ruotsin kaivoksilla tai muilla työpaikoilla. Muutamat työikäiset käyvät Suomen puolella töissä. Kyläläisten keski-ikä taitaa olla yli 70. Kevään ja kesän ajan kaikki on kiertäneet toisensa kaukaa, eikä kylällä tiedetä olleen koronaa. Itse en ole ollut huolissani, että saisin tartunnan, mutta maaliskuussa pelkäsin vieväni. Meninhän Rovaniemeltä: matkailu- ja opiskelukaupungista. Silloinkin pysyimme tiiviisti omalla talolla.
Päätin nyt tulla mummolaan ennen lasten koulujen alkua. Kun päiväkoti, koulu ja omat työt alkavat, emme taida uskaltaa vierailla vanhempieni luona. Rovaniemellä on ollut uusia tartuntoja jo viime viikolla.
Uskalsin tulla riskiryhmään kuuluvien vanhempien luokse, koska olemme olleet kotikaranteenissa: emme ole käyneet missään, kukaan ei ole käynyt meillä kylässä ja ruokaa on tilattu verkkokaupoista kaapit pullolleen. Tuoretarvikkeet ja verkkokauppojen tilaukset olen hakenut hiljaisesta kyläkaupasta. (Kauppa pysyy pystyssä nuuskamyynnillä Suomeen. Kaupan työntekijäkin kulkee töihin Suomesta.)
Olen Rovaniemelläkin varovainen – en halua hakea koronaa Muodoslompoloon. Samaa toivon muiltakin suomalaisilta: niiltä, jota tulevat Muodoslompolon kyläkauppaan ja kaikilta niiltä, jotka nyt lomailevat ja maaseutumatkailevat pienissä ikäihmisten asuttamissa kylissä! Pidetään edelleen turvavälejä ja huolta itsestämme ja toistamme. Tehdään parhaamme, että onnistumme pitämään viiruksen kurissa, lapset koulussa ja ravintolat avoinna. Aikanaan saamme myös länsirajan auki.
Ps. Pääsin tänään puhelinkauppaan ja avulias myyjä sai liittymäni jälleen toimimaan! Kuva on Galleria Napasta! Kävin tapaamassa Lapin taiteilijaseuran galleristia ja näin samalla upeat näyttelyt! Tämä kuva on Siiri Niemelän juhlanäyttelystä: valoisia, keveitä ja iloisia maalauksia. Alakerrassa on Arttu Niemisen sykähdyttäviä ja pysähdyttäviä videoteoksia.