Väitöskirjani osana tarkastelin taideperustaisilla menetelmillä lappilaisten marjastukseen liittyviä arvoja ja kokemuksia. Suomen Kuvalehti haastatteli minua juuri julkaistuun artikkeliin ”Marjaan siitä!” Jutun motiivi on avata taustaa mediakeskustelulle, jossa puhutaan marjojen mätänemisestä metsään. Muun muassa näin kerroin toimittaja Virpi Salmelle.
On paljon suomalaisia, jotka ovat pikemminkin intohimoisia ja ahkeria kuin laiskoja poimijoita. Marjastus tuo onnellisuuden kokemuksen, johon voi liittyä tunne luontoyhteydestä ja perinteen jatkamisesta. Marjastus voi myös olla sosiaalista. Suomalaiset kuitenkin poimivat kotitarpeeseen ja sukulaisille tai myyvät marjansa naapureille. Jos marjanpoimijoita ei tuoda Suomeen poimimaan elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudelle, kärsijänä on lähinnä marjateollisuus.
Kaikkia marjoja ei Suomessa varmastikaan koskaan poimita. Meillä on vaikeakulkuisia syvään ojitettuja soita ja alueita, joissa marjat kasvavat harvassa. Marjat kuitenkin ovat osa metsien ja soiden ekosysteemiä. Myös metsän eläimet syövät niitä.
Suomessa on tiheä metsäautoteiden verkosto ja siten marjatkaan eivät sijaitse poluttomissa erämaissa. Lapin paikalliset voivat mennä marjaan myös mönkijöillä. Mutta hyvien marjapaikkojen löytäminen kerryttää ajokilometrejä ja edellyttää harrastuneisuutta. Marjapaikkoja käydään etsimässä etukäteen ja marjaan voidaan ajaa satoja kilometrejä.
Aiempina vuosikymmeninä, kun elämä oli niukempaa, marjastuksella oli todellista merkitystä niin ruokavalion monipuolisuudelle kuin kausittaisina ansioina myyntiin poimittaessa. Kyse on syvään juurtuneesta kokemuksesta, joka siirtynee sukupolvelta toiselle kulttuurisena arvona.
Kaukaa tulevat poimijat pyrkivät kattamaan matkansa kulut ja saamaan ansioita, joten he poimivat systemaattisesti ja tehokkaasti marjamaat tyhjäksi. Monet siis järkyttyivät, kun omaksi koettu marjametsä oli tyhjennetty ulkomaalaisten poimijoiden urakkana. Tänäkin vuonna näitä pettymyksen kokemuksia on syntynyt, mutta metsäteollisuuden takia. Moni marjastaja on mennyt pomminvarmalle marjapaikalleen ja löytänyt sieltä hakkuuaukon.
Suomalaiset ovat viime vuosina löytäneet uudelleen marjastuksen ja sienestyksen ja taustalla on varmasti myös kiinnostus ruoanlaittoon ja terveelliseen ruokaan. Television julkiskokeilla mutta etenkin ekologisten arvojen vahvistumisella on ollut vaikutusta tähän käänteeseen.
Marjastuskulttuuri ei kuitenkaan välity sukupolvien välisenä kokemuksena, elleivät vanhemmat ja isovanhemmat vie lapsia marjaan. Itse marjastan lasten kanssa iloisesti retkeillen, tulistellen ja evästellen. Luonnossa olo ja luontoharrastukset ovat tärkeitä hyvinvoinnin lähteitä nyt ja tulevaisuudessa.