Resilienssi auttaa sopeutumaan

Resilienssi tarkoittaa psyykkistä palautumiskykyä ja kykyä selvitä vastoinkäymisistä ja erilaisista kriiseistä. Resilienssiä voidaan pitää osittain perinnöllisenä tai synnynnäisenä ominaisuutena mutta toisaalta myös kasvatus ja elämänkokemukset vaikuttavat siihen. Resilienssiä voi harjoitella: keskittyä myönteiseen toimintaan, oman toimintakyvyn ylläpitoon ja aktiiviseen sopeutumiseen muuttuviin tilanteisiin.

Viime päivinä olen ihmetellyt, miten vakaasti monet jo varttuneet ihmiset suhtautuvat koronavirukseen. Hehän ovat niitä, joiden terveydestä valtaväestö on huolissaan. Yksi syy voi olla resilienssin kasvaminen iän myötä: elämänkokemukset kartuttavat vastoinkäymisiin suhtautumisen taitoja: kykyä ratkaista ongelmia, olla joustava ja optimistinen. Nauru ja musta huumori taitavat myös olla keinoja kohdata haasteita; keinot vaihtelevat.

Taide- ja ympäristökasvatuksen tutkijana ja kehittäjänä olen ollut jo pitkään kiinnostunut siitä, miten resilienssiä voi tukea. Ihmissuhteiden ylläpito ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen tukevat resilienssiä. Kyvyllä tunnistaa ja ilmaista tunteita sekä uskoa selviytymiseen on merkitystä. Onkin syytä pyrkiä luottamaan omaan ja yhteiskunnan selviytymiseen. Lisäksi uskon, että taiteella ja kulttuurilla on merkitystä. Taide on yksi reitti yhteisöllisiin kokemuksiin, pysähtymiseen sekä omien arvojen sekä elämän merkityksellisyyden uudelleen ajatteluun.

Lapin taiteilijaseura on käynnistänyt taidekuvahaasteen. Haastamme kuvataiteilijat tuomaan lohtua ja luottamusta tulevaisuuteen tämän kevään aikana. Julkaisemme taidekuvia tunnuksilla #taidetuolohtua #mielenrauhaa #offeryourbest #enhanceresilience #artcalms

Lapin Kanssa 19.3.2019

Teoskuva on Kemin taidemuseosta Hallaa 2014 näyttelystä. Se on teossarjastani Eripituisia aikoja. Teososat ovat Kuu, Vuosi ja Yö. Teos kuvaa kokemusta ajan kestosta, kuten ajan valumisesta.

Tutkimushankkeen yhteistyötä Euroopan reuna-alueilla

Kun olin nuori rovaniemeläinen ja ostin lipun interreilille, sanoin lähteväni Eurooppaan. Oma eurooppalainen identiteettini oli silloin hatara. Nykyään työskentelen lähinnä Lapin aluekehityshankkeissa ja käsittelen arktisia kysymyksiä. Katson pohjoiseen ja melkein unohdan, että Napapiirin eteläpuolellakin on elämää. Viime viikolla kävin kuitenkin työmatkalla Portugalissa.

Käynnistimme tutkimus- ja kehittämishankkeen Acting on the Margins. Art as a Social Sculpture (AMASS). Hankkeessa kehitämme palvelumuotoilua, kuvataidekasvatusta ja kuvataidetta sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi Euroopan reuna-alueilla. Huomio on muun muassa aluepolitiikan suhteessa luovaan sektoriin, kulttuuritoiminnan tulevaisuudessa, taiteen keinoissa ehkäistä yhteiskunnallista jakautumista sekä taiteessa osallisuuden tukijana. Tavoitteena on myös vaikuttaa eurooppalaiseen taide- ja kulttuuripolitiikkaan tutkimustiedolla.

AMASSin rahoitus on Euroopan Unionin tutkimus- ja innovaatiotoiminnan Horizon 2020 (No 870621) rahoituksesta. Se saatiin kovassa kilpailussa: jo hakemuksen teko oli melkoinen urakka. 43 yliopistokonsortiota haki tätä rahoitusta, ja neljälle hankkeelle se myönnettiin. Olenkin todella iloinen, että saan olla mukana taiteiden tiedekunnan osaavassa tiimissä, johon kuuluu Satu Miettinen, Melanie Sarantou ja Mirja Hiltunen.

Kävimme hankkeen toiminnan käynnistävässä seminaarissa Viseussa Portuglissa. Pitkä lentomatka tuntui ristiriitaiselta; koen että tutkimuksessakin on punnittava lentojen välttämättömyyttä. Näin breksitin, Euroopan rajakriisien ja yhteiskunnan jakautumisen aikakaudella eurooppalainen yhteistyö on kuitenkin tärkeää. Nyt tämä hanke sai hyvän alun, ja töitä voi tehdä jatkossa helposti myös etäyhteyksillä.

Aka­tee­mis­ta arkea

Lapin Kansan Akateemista arkea -juttusarjassa Lapin yliopistossa työskentelevät kertovat työstään ja arjestaan jatkamalla toimituksen antamia lauseenaloituksia. Lue minun lauseeni täältä.

kuvataidekasvatuksen yliopistonlehtori, taiteilija Maria Huhmarniemi. Kuva: Jussi Leinonen, Lapin Kansa.

Kirjoitin lauseita Akateemista arkea juttusarjaan niin ahkerasti, etten lukenut ohjetta: joukosta lauseita minun piti valita 15. Tässä on muutamia niistä lauseista, jotka olivatkin ylimääräisiä.

Muistan… hämmästyttävän vähän faktoja mutta paljon erilaisia aistimuksia, maisemia, tunnetiloja ja tuoksuja. En kuitenkaan muista säveliä enkä laulujen sanoja.

Kiire… on juurtunut työelämään. Työtä on aina enemmän kuin aikaa ja työssä on tasapainoiltava keskeneräisyyden, vaillinaisuuden ja tinkimättömyyden välillä.

Työssäni… voin vaikuttaa oman työni sisältöön pitkällä tähtäimellä. Työnkuvani on jo muuttunut monta kertaa niiden 17 vuoden aikana, jotka olen työskennellyt Lapin yliopistossa.

Ihmisten kohtaaminen…. avaa työhöni uusia ovia. Teen paljon tiivistä yhteistyötä joidenkin taiteilijoiden, kuraattorien ja eri alojen tutkijoiden kanssa. Esimerkiksi Ympäristökasvatuksen tutkijaverkosto Sirenen johtoryhmään kuuluminen on johtanut mahtaviin kohtaamisiin.

Opiskelijat…. ovat ilon lähde. On hienoa seurata heidän kasvuaan. Yleismielikuvani on, että opiskelijat ovat lahjakkaita ja sekä herkkiä että vahvoja.

Nuoret…. kuten myös lapset, ovat keskeinen syy taidekasvatuksen alan kehittämiseen ja edistämiseen.

Opiskelu…. ja uuden oppiminen työn lomassa on pärjäämisen edellytys. En ole käynyt pitkään aikaan millään kurssilla, mutta luen tutkimuskirjallisuutta ja kuuntelen muiden tutkijoiden esitelmiä konferensseissa. Opin myös kollegoilta.

Työkaverit…. ovat kuin kotisatama, joka turvaa selustaa ja työntää eteenpäin akateemisissa haasteissa. Jaan samankaltaisen tietotaidon ja kokemusmaailman lähimpien työkavereideni kanssa ja toisinaan osaamme lukea toistemme ajatuksia.

Koen palkitsevana…. oivallukset, oman ymmärryksen lisäämisen ja sen, että opetustilanteissa voi jakaa tietoa ja taitoja ja käydä keskusteluja opiskelijoiden kanssa. Haluaisin työssäni kehittyä edelleen mutta en tiedä, haluaisinko varsinaisesti edetä uralla aina kohti hankalampia tehtäviä.

Tulevaisuudessa…. saatan joko hakea professorin pestiä, perustaa yrityksen tai heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi. Elämä ei ole suoritusrata, jossa olisi valmiiksi määritellyt etapit.

Nukkumaan mennessä…. olen aina väsynyt. Silmäni painuvat kiinni, kun luen lapsille iltasatua ja he vaativat: ”Aiti älä nuku.”

Maria Huhmarniemi & Saara Huhmarniemi: keinoja nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden tukemiseen tarvitaan

Koululaisten ilmastolakkoon on osallistunut paljon nuoria eri puolilla maata. Nuorten ilmastolakkoilu on herättänyt keskustelua nuorten yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Aihe on tärkeä ympäristökasvattajille, sillä sekä ilmastonmuutoksen torjunta että nuorten yhteiskunnallinen osallistuminen kuuluvat kestävän kehityksen kasvatuksen keskeisiin sisältöihin opetussuunnitelmissa.

Ilmastolakon kylttejä Helsingissä. Kuva: Saara Huhmarniemi.

Ympäristötaide vaikuttaa luontokokemukseen

Ympäristötaideteosten kokeminen esimerkiksi retkeilyreittien varsilla edellyttää kävelyä, pyöräilyä tai muuta vastaavaa liikkumista. Ympäristötaide voikin johdattaa luontoon, mitä pidetään yhtenä ympäristökasvatuksen tavoitteista. Teokset myös ohjaavat havainnoimaan luontoa: katsomaan tarkemmin, näkemään enemmän tai keskittymään aistimuksiin. Tässä Sirene-tutkijaverkoston blogissa esittelen Ympäristötaidetta Lapin matkailuun [Environmental art for tourism in Lapland] -hankkeen tuloksia ympäristökasvatuksen näkökulmasta.

Linkki blogitekstiin