Category: Yleinen

23. huhtikuuta vietetään UNESCO:n kansainvälistä kirjan ja tekijänoikeuksien päivää. Teemapäivä on omistettu kaiken kirjallisuuden ja kirjailijoiden työn kunnioittamiselle. Päivän tarkoituksena on rohkaista kiinnostumaan lukemisesta ja arvostamaan heitä, jotka ovat omalla taiteellisella työllään edistäneet ihmisyyden sosiaalista ja kulttuurista kehittymistä.

Teemapäivän kunniaksi jaan tiedon uusimmasta kirjasta, jossa esitellään Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan taidealan kehittämishanketta. Metsän ekosysteemipalvelut luovien alojen kestävänä potentiaalina -hankkeessa on kehitelty taideperustaisia palveluja. Metsä on lajeineen, tunnelmineen ja tarinoineen rikas lähtökohta uusille palveluille matkailu- ja hyvinvointialoilla. Metsään liittyvän tiedon, taidon ja kulttuurin tuntemus yhdistettynä taiteen rohkeaan ja leikkisäänkin tulokulmaan avaa uusia kestävän kasvun näkymiä palvelutarjonnan laajentamiseen.

Kuvataiteilijoiden ansaintakeinot koostuvat tyypillisesti monista osista ja vaihtelevat kausittain: ne sisältävät usein osa-aikaista tai kausittaista palkkatyötä taide- tai opetustehtävissä tai muilla aloilla, teosmyyntiä, tilaustöitä, apurahajaksoja, satunnaisia näyttelypalkkioita sekä tekijänoikeus- ja työttömyyskorvauksia. Kuvataitelijat ovat hyvin usein pienituloisia, mikä on johtanut taitelijoiden ansaintakeinojen laajentamiseen tähtääviin kehittämishankkeisiin, kuten tähän metsäaiheiseen hankkeeseen.

Minä olen kiinnostunut kehittämään kuvataiteen alaa siten, että taiteilijan työn ydinsisältö ja -toimintatavat voivat toteutua soveltavan taiteen alalla: esimeriksi sosiaalisesti sitoutuneena taiteena, joka tuottaa palveluja sotesektorille ja matkailualalle mutta tunnistetaan myös taidemaailmassa. Samalla toivon, että Suomessa käynnistettäisiin taiteilijoille kohdennettu perustulokokeilu. Perustulo helpottaisi taiteilijoiden asemaa ja tukisi taiteen soveltavan käytön yleistymistä.

Hyvää kirjan ja tekijänoikeuksien päivää!

Taideperustaisia metsäkohtaamisia: ekosysteemipalveluista elinvoimaa luoville aloille https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/64991

Tänään puhuin pohjoismaisesta yhteistyöstä 9-luokkalaisten kanssa Rovaniemellä. Oli hienoa tavata nuoria, joita Pohjoismaat kiinnostavat.

Minulle pohjoismaiset arvot tarkoittavat ympäristön- ja luonnonsuojelua, tasa-arvoa, sananvapautta ja kulttuuria. Pohjoismainen kunnianhimo tarkoittaa sitä, että Pohjolasta visioidaan maailman kestävintä ja integroituneinta aluetta vuoteen 2030 mennessä. Pohjoismaat haluavat edistää hiilineutraaliutta ja kestävää kierto- ja biotaloutta sekä siirtymistä vihreään talouteen. Pohjoismaiset yhteistyöministerit sopivat tällaisesta yhteistyön visiosta jo vuonna 2019.

Valtioneuvoston kanslia, Lapin liitto, Lapin yliopiston harjoittelukoulu ja Rovaniemen Pohjola-Norden järjestivät Arktikumissa paneelikeskustelun, jossa nähtiin oppilaiden tekemiä videoita ja kuultiin Meänland-yhtyeen musiikkia. Juontaja toimi Inari Fernandez.

Minä kerroin paneelissa pohjoismaisen yhteistyön merkityksestä ja arkipäivästä kansainvälisessä yhteistyössä ja rajattomassa Lapissa. Toivon, että nuoret kokivat tilaisuuden innostavaksi.

Ps. Kuva Nuukista, jossa osallistuin viime syksynä Grönlannin pohjoismaisen instituutin hallituksen kokoukseen (NAPA – The Nordic Institute in Greenland).

Oliver and I listen to BBC news in the kitchen as children watch “normal” telly. I have had tears in my eyes when seeing the horrow of ordinary people in Ukraine but also, when Johnson announced British economic sanctions on Russia on Thursday: they said it is biggest sanctions pact Russia has seen. At the same time, the European Union’s sanctions have been weak and slow, as Russia is the EU’s main supplier of oil and natural gas and there are fears of rising prices. This is our shame.

When Russia invades Ukraine, what can we do in Europe? We must give pressure to decision makers to do everything they can to stop the insanity. We need to support charities who help victims of war, and prepare to receive refugees. I also wonder, why Western countries do not try harder to influence China and other partners of Russia?

Should we ban Russian operators from all collaboration with West? Needless to say, it is right to ban participation to such events as Eurovision song contest and sport events. But in my view, we should continue talking with our friends who live in Russia: artists, authors, journalists and common people. We need to support everybody who have some potential strength and wisdom to oppose Putin´s absurdity.

I write this from Finland in where we are separated from Russia by a 1,340-kilometre-long border. In the history, this border has been pushed back and forth several times as a consequence of armed conflicts. Finland is not member in NATO, but now Finnish politicians have got alerted by Russia’s demand that NATO should guarantee not to enlarge further. Finnish people in general and many politicians have been stressing that each nation has the right to determine its own security policy. Anyhow, there is no fast track to join NATO. If Finland would apply, the hesitation of just one Ally is enough to delay or block our acceptance.

It is worrying if the tension between NATO and Russia around the Ukraine can affect the Arctic. Can the conflict spill over even more into the High North where region’s vast natural resources and the new transportation routes may motivate Russian desire to expand? Now it is assumed that current war and associated security political situation will change Arctic cooperation. For me, it is relevant to question, if and how we can continue dialogue and collaborations in research and arts, to foster conditions for peace in Circumpolar Arctic.

Yesterday, I was on research seminar with our doctoral candidates. Research on art education is derived by aims of equity, sustainability, learning and freedom of expression. My dear colleagues, students and professors came to the online seminar shocked by news from war. Some of us expressed how our efforts now feel pointless and insignificant. Anyhow, we agreed, that we cannot give up in doing our best to a better world. Now, we need to stand with Ukraine.

Väitöskirjani osana tarkastelin taideperustaisilla menetelmillä lappilaisten marjastukseen liittyviä arvoja ja kokemuksia. Suomen Kuvalehti haastatteli minua juuri julkaistuun artikkeliin ”Marjaan siitä!” Jutun motiivi on avata taustaa mediakeskustelulle, jossa puhutaan marjojen mätänemisestä metsään. Muun muassa näin kerroin toimittaja Virpi Salmelle.

On paljon suomalaisia, jotka ovat pikemminkin intohimoisia ja ahkeria kuin laiskoja poimijoita. Marjastus tuo onnellisuuden kokemuksen, johon voi liittyä tunne luontoyhteydestä ja perinteen jatkamisesta. Marjastus voi myös olla sosiaalista. Suomalaiset kuitenkin poimivat kotitarpeeseen ja sukulaisille tai myyvät marjansa naapureille. Jos marjanpoimijoita ei tuoda Suomeen poimimaan elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudelle, kärsijänä on lähinnä marjateollisuus.

Kaikkia marjoja ei Suomessa varmastikaan koskaan poimita. Meillä on vaikeakulkuisia syvään ojitettuja soita ja alueita, joissa marjat kasvavat harvassa. Marjat kuitenkin ovat osa metsien ja soiden ekosysteemiä. Myös metsän eläimet syövät niitä.

Suomessa on tiheä metsäautoteiden verkosto ja siten marjatkaan eivät sijaitse poluttomissa erämaissa. Lapin paikalliset voivat mennä marjaan myös mönkijöillä. Mutta hyvien marjapaikkojen löytäminen kerryttää ajokilometrejä ja edellyttää harrastuneisuutta. Marjapaikkoja käydään etsimässä etukäteen ja marjaan voidaan ajaa satoja kilometrejä.

Aiempina vuosikymmeninä, kun elämä oli niukempaa, marjastuksella oli todellista merkitystä niin ruokavalion monipuolisuudelle kuin kausittaisina ansioina myyntiin poimittaessa. Kyse on syvään juurtuneesta kokemuksesta, joka siirtynee sukupolvelta toiselle kulttuurisena arvona.

Kaukaa tulevat poimijat pyrkivät kattamaan matkansa kulut ja saamaan ansioita, joten he poimivat systemaattisesti ja tehokkaasti marjamaat tyhjäksi. Monet siis järkyttyivät, kun omaksi koettu marjametsä oli tyhjennetty ulkomaalaisten poimijoiden urakkana. Tänäkin vuonna näitä pettymyksen kokemuksia on syntynyt, mutta metsäteollisuuden takia. Moni marjastaja on mennyt pomminvarmalle marjapaikalleen ja löytänyt sieltä hakkuuaukon.

Suomalaiset ovat viime vuosina löytäneet uudelleen marjastuksen ja sienestyksen ja taustalla on varmasti myös kiinnostus ruoanlaittoon ja terveelliseen ruokaan. Television julkiskokeilla mutta etenkin ekologisten arvojen vahvistumisella on ollut vaikutusta tähän käänteeseen.

Marjastuskulttuuri ei kuitenkaan välity sukupolvien välisenä kokemuksena, elleivät vanhemmat ja isovanhemmat vie lapsia marjaan. Itse marjastan lasten kanssa iloisesti retkeillen, tulistellen ja evästellen. Luonnossa olo ja luontoharrastukset ovat tärkeitä hyvinvoinnin lähteitä nyt ja tulevaisuudessa.

Lue Suomen Kuvalehden artikkeli tästä

Ajelimme Ruotsista Rovaniemelle, ensin mummolaan ja sitten kaupunkiasunnolle asioita hoitamaan. Olo oli tullessa ristiriitainen ja mietin, miten rovaniemeläiset ottavat meidät vastaan. Norbottenin tautitilannetta on kuvattu mediassa hyvin synkeäksi ja keskustelupalstoilla on tuomittu nuuskarallaajat ja muut ostosmatkailijat. Minä ja moni muu rajalla asuva on kokenut keskustelun sävyn jo ahdistavaksi. Ymmärrän toki, että rajojen turhaa ylittämistä on syytä välttää. Samalla mietin, ettei rajaseudun koko kulttuuria ja elämäntapaa voi yhden kevään aikana romuttaa.

Rajalla asuvat tietävät, että raja on kuin veteen piirretty viiva. Töissä käydään rajan yli kumpaankin suuntaan ja ihmisillä on sukulaisia, perheenjäseniä ja kiinteistöjä molemmilla puolilla. (Romanttinen suhde onkin antanut virallisen luvan rajanylityksiin.) Rajojen sulkeutuminen on koetellut ihmisiä. Edelleenkään rajaseudun ihmiset eivät välttämättä pääse tutulle autokorjaajalle, lähiapteekkiin, rautakauppaan ja niin edelleen.

Mieheni on Ruotsissa kirjoilla. Muodoslompolon kylä, jossa asumme, on pikkuruinen kylä kaukana Ruotsin kaupungeista. Siellä melkein kaikki ovat eläkeläisiä: he eivät kulje Ruotsin kaivoksilla tai muilla työpaikoilla. Muutamat työikäiset käyvät Suomen puolella töissä. Kyläläisten keski-ikä taitaa olla yli 70. Kevään ja kesän ajan kaikki on kiertäneet toisensa kaukaa, eikä kylällä tiedetä olleen koronaa. Itse en ole ollut huolissani, että saisin tartunnan, mutta maaliskuussa pelkäsin vieväni. Meninhän Rovaniemeltä: matkailu- ja opiskelukaupungista. Silloinkin pysyimme tiiviisti omalla talolla.

Päätin nyt tulla mummolaan ennen lasten koulujen alkua. Kun päiväkoti, koulu ja omat työt alkavat, emme taida uskaltaa vierailla vanhempieni luona. Rovaniemellä on ollut uusia tartuntoja jo viime viikolla.

Uskalsin tulla riskiryhmään kuuluvien vanhempien luokse, koska olemme olleet kotikaranteenissa: emme ole käyneet missään, kukaan ei ole käynyt meillä kylässä ja ruokaa on tilattu verkkokaupoista kaapit pullolleen. Tuoretarvikkeet ja verkkokauppojen tilaukset olen hakenut hiljaisesta kyläkaupasta. (Kauppa pysyy pystyssä nuuskamyynnillä Suomeen. Kaupan työntekijäkin kulkee töihin Suomesta.)

Olen Rovaniemelläkin varovainen – en halua hakea koronaa Muodoslompoloon. Samaa toivon muiltakin suomalaisilta: niiltä, jota tulevat Muodoslompolon kyläkauppaan ja kaikilta niiltä, jotka nyt lomailevat ja maaseutumatkailevat pienissä ikäihmisten asuttamissa kylissä! Pidetään edelleen turvavälejä ja huolta itsestämme ja toistamme. Tehdään parhaamme, että onnistumme pitämään viiruksen kurissa, lapset koulussa ja ravintolat avoinna. Aikanaan saamme myös länsirajan auki.

Ps. Pääsin tänään puhelinkauppaan ja avulias myyjä sai liittymäni jälleen toimimaan! Kuva on Galleria Napasta! Kävin tapaamassa Lapin taiteilijaseuran galleristia ja näin samalla upeat näyttelyt! Tämä kuva on Siiri Niemelän juhlanäyttelystä: valoisia, keveitä ja iloisia maalauksia. Alakerrassa on Arttu Niemisen sykähdyttäviä ja pysähdyttäviä videoteoksia.