Posted on

Mitä teen opetuksen kehittämiseksi?

Syksyllä 2022 aloitin Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opetuksen kehittämisestä vastaavana varadekaanina. Taustalla oli pitkä pestini kuvataidekasvatuksen tieteenalan yliopistonlehtorina ja eteneminen apulaisprofessoriksi yliopiston urapolulla elokuussa 2022.

Opetuksen kehittäminen käynnistyi nopeasti tiedekunnan opetussuunnitelmauudistuksen johtamisella yhdessä tiedekunnan dekaanin Satu Miettisen kanssa. Tutkintorakenteet uudistetaan Lapin yliopistossa kaikissa tiedekunnissa samanaikaisesti.

Vuoden 2023 aikana teimme taiteiden tiedekunnassa mittavan rakenteellisen uudistuksen, jossa koulutusohjelmat ryhmiteltiin, tiedekunnan yhteistä opetusta kehitettiin ja lisättiin, taide- ja muotoiluproduktioiden osuutta tutkinnoissa vahvistettiin ja sivuaineopintojen tarjontaa uudistettiin. Syksyllä 2024 ensimmäisen vuoden kandidaatti- ja maisteriopintoihin aloittaneet opiskelijat seuraavat uudistunutta opetussuunnitelmaa.

Koulutusohjelmat ryhmittyivät kolmeksi ryhmäksi: kuvataide, media ja muotoilu. Näiden ryhmien sisälle on suunniteltu yhteisiä opintojaksoja, yhteisopettajuutta ja yhteiskehittämistä. Tämä uusi toimintaperiaate vahvistaa asiantuntevaa ja laaja-alaista opetusta tiedekunnassamme. Samalla synergia vapauttaa opettajien työaikaa, kun luento-opetuksessa siirrytään hyvin pienistä ryhmistä isompiin. Opetushenkilöstön tulee voida kohdistaa työaikaansa opetuksen ohella myös kehittämiseen, tutkimukseen ja taiteeseen, mikä oli yksi uudistuksen tavoitteista.

Uudet ryhmät ovat seuraavat:

  • Media: Audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelma, graafisen suunnittelun koulutusohjelma ja kokemuksen muotoilun koulutusohjelma
  • Kuvataide: Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelma, soveltavan taiteen koulutusohjelma, taiteen asiantuntijuuden maisteriohjelma ja Sustainable Art and Design -maisteriohjelma
  • Muotoilu: Muodin ja tekstiilisuunnittelun koulutusohjelma, muotoilun koulutusohjelma, palvelumuotoilun maisteriohjelma sekä Service Design Strategies and Innovations -maisteriohjelma

Opetussuunnitelmauudistuksen aikana nimesimme koulutusohjelmien ja maisteriohjelmien vastuuhenkilöt. Aiemmin vastuussa olivat oppiaineiden professorit. Uudistuksen myötä vastuu jakaantuu aiempaa tasaisemmin. Kaikki vastuuhenkilöt ovat tieteenalaltaan väitelleitä. He johtavat koulutusohjelmansa kehittämistä ja toimivat alallaan tutkijoina ja/tai taiteilijoina. Vastuuhenkilöt ovat:

  • Audiovisuaalisen mediakulttuurin ko.: Apulaisprofessori Mari Mäkiranta
  • Graafisen suunnittelun ko.: Apulaisprofessori Leena Raappana-Luiro
  • Kokemuksen muotoilun ko.: Professori Ana Nuutinen
  • Kuvataidekasvatuksen ko.: Professori Mirja Hiltunen
  • Soveltavan taiteen ko.: Apulaisprofessori Maria Huhmarniemi
  • Sustainable Art and Design mo.: Apulaisprofessori Maria Huhmarniemi
  • Taiteen asiantuntija mo.: Professori Jaana Erkkilä-Hill
  • Muodin ja tekstiilisuunnittelun ko.: Professori Heidi Pietarinen
  • Muotoilun ko.: Yliopistotutkija Ashley Colley
  • Palvelumuotoilun mo.: Yliopistonlehtori Pia Rytilahti
  • Service Design Strategies and Innovations mo.: Yliopistonlehtori Krista Korpikoski

Taiteiden tiedekunnan koulutus sisältää käytännön taide- ja muotoiluopetusta ja tutkimusta. Opetuksen kehittämisessä tasapainoillaan näiden osa-alueiden painotuksessa. Viime vuosikymmeninä tutkimusta on vahvistettu taide- ja muotoilualoilla. Vuoden 2023 opetussuunnitelmauudistus pyrkii kuitenkin käytännön ja tutkimuksen tiiviimpään yhteyteen.

Kandidaatin tutkintoon on tuotu projektiopintoja, joihin tutkielma voi integroitua. Opiskelijat voivat tehdä esimerkiksi muotoilu- ja media-alan produktioita ja tarkastella niitä tutkielmissaan. Maisterivaiheessa pro gradun laajuutta on supistettu 40 opintopisteestä 30 opistopisteeseen. Opiskelijat voivat liittää tutkielmansa oman alansa käytäntöön 10 opintopisteen projektiopinnoissa. Tämä uudistus vastaa opiskelijapalautteeseen sekä taide- ja muotoilualojen työelämätarpeisiin. Tiedekunnasta valmistuu taiteen maistereita, joilla on valmiudet kehittää työtään tutkimuksen keinoin.

Tiedekunnan yhteisen opetuksen vahvistaminen on tuonut opetussuunnitelmaan uusia opintojaksoja. Näiden sisällöt keskittyvät tutkimuksen ja taiteen ajankohtaisiin ilmiöihin, tieteenfilosofian viimeaikaisiin keskusteluihin sekä taide- ja muotoilualojen kestävyysorientaatioon. Yksi uusista opintojaksoista toteutui jo heti ensimmäisen vuosikurssin opintojen alussa ja sisälsi johdatuksen turvallisiin ja terveellisiin työskentelytapoihin sekä turvallisempaan tilaan, jonka tavoitteena on, että kaikki voivat osallistua opetukseen pelkäämättä syrjintää tai häirintää.

Opintojaksojen vastuuhenkilöinä ja opettajina toimii tiedekunnan opetushenkilökuntaa kaikista ohjelmista siten, että työtehtävät jakautuvat tasaisesti ja yhteisessä opetuksessa on eri koulutusalojen näkökulmat edustettuina. Koulutusohjelmien vastuuhenkilöt ovat toivottaneet uudistuksen tervetulleeksi: haluamme ehkäistä tarpeetonta siiloutumista ja vastata työelämään, jossa alojen välisyys on keskeistä.

Sivuaineopintojen uudistuksessa on vastattu työelämätarpeeseen käynnistämällä UI/UX-sivuaine, kokemuksen muotoilun sivuaine sekä ”Työelämä ja ammatilliset verkostot” -sivuaine. Opiskelijoiden ja henkilökunnan toiveisiin on vastattu puolestaan tuotemuotoilun sivuaineella. Samalla aiempaa sivuainetarjontaa on hieman supistettu niilden sivuaineiden osalta, jotka eivät olleet vetovoimaisia.

Opetuksen kehittämistä tehdään opiskelijoita ja henkilökuntaa kuunnellen. Juuri nyt on ajankohtaista valmistautua vuotuisiin palautetilaisuuksiin eli palautepöytiin. Niissä kuulemme opiskelijoita. Koulutusohjelmien vastuuhenkilöt ja opettajat voivat puolestaan kertoa, miten aiemmin annetun palautteen perusteella on toimittu.

Opetuksen kehittämisestä vastaavana varadekaanina teen tätä kehittämistyötä opetus-, tutkimus- ja hanketehtävieni rinnalla. Vuosi 2023 keskittyi opetussuunnitelmauudistukseen, ja vuonna 2024 painopisteenä on ollut taide- ja muotoiluopetuksen työturvallisuuden kehittäminen. Olemme toteuttaneet muun muassa työtilojen riskien arviointeja, henkilöstökoulutuksia sekä palvelujärjestelmien uudistusten suunnittelua yhteistyössä yliopiston muiden yksiköiden kanssa. Myös koko yliopiston verkkosivustouudistus on käynnissä. Tiedekuntamme on jatkuvassa muutoksessa, kuten ovat myös nopeasti kehittyvät taide- ja muotoilualat.

Posted on

Rakkauden langat

Nyt on esillä Lapin taiteilijaseuran ”kuukauden taitelija” näyttely – Maria Huhmarniemi: Rakkauden langat – Korundin kahvila

1. Elämänlanka, 2023, 1000€, lahjoitus UNICEFille
2. Spektrillä, 2023. 1000€, lahjoitus Luonnonperintösäätiölle
3. Maalaismainen rakkaus, 2023, 1000€, lahjoitus Rovaniemen Setalle
4. Rukinlavat, 2024

Kuva-aiheena on ruusukeverkko, joka tunnetaan monissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa, myös suomalaisissa perinnekäsitöissä. Tämä on yksi yleisimmistä koristekuvioista suomalaisissa rukinlavoissa. Rukinlavat tehtiin itse kihlajaislahjaksi ja niihin kaiverrettiin rakkaudentunnustuksia. Nykyään kuvio tunnetaan elämänkukkana, jonka tulkitaan symboloivan luomista ja kaikkien elävien olentojen välistä yhteyttä. Teoksissa lanka on paikoin pirskahteleva, tummuva ja lähes häipyvä.

Teokset ovat myynnissä. Myyntisummasta 20% kohdentuu Lapin taiteilijaseuralle ja loput lahjoitetaan järjestöille: Unicef, Luonnonperintösäätiö ja Rovaniemen Seta. Näiden järjestöjen toiminta laajentaa rakkauden lankoja ja elämänverkostoja omilla tavoillaan.

Näyttelyteokset ovat peittokirjontoja mustalle villakankaalle villalangoilla, jotka on värjätty käsin kasveilla ja sienillä. Teokset sisältyvät Ruusukeverkko-teossarjaani. Olen tehnyt teokset osana Kirjotut kannat -kollektiivia.

Threads of Love

Maria Huhmarniemi: Threads of Love
1. Thread of Life, 2023, €1000, donation to UNICEF
2. On the Spectrum, 2023, €1000, donation to the Finnish Natural Heritage
3. Rustic Love, 2023, €1000, donation to Rovaniemi Seta
4. Distaffs, 2024

The imagery of the works features the rose lattice, which is known in many cultures around the world. The rose lattice is one of the most common decorative patterns in traditional Finnish distaffs. They were crafted as engagement gifts and engraved with symbolic declarations of love. Today, the pattern is known as the Flower of Life, symbolising creation and the interconnectedness of all living beings. In the artworks, the thread sometimes sparkles, darkens, and nearly fades away.
The works are for sale. 20% of the sale price will go to the Artists’ Association of Lapland as a commission, with the rest donated to the organisations: UNICEF, the Natural Heritage Foundation, and Rovaniemi Seta. Their valuable work expands the threads and networks of love.


The exhibition pieces are embroidered quilts on black wool fabric using wool threads hand-dyed with plants and mushrooms. The works are part of my Rose Lattice series. I created them as part of the Embroidered Stances Collective.

Posted on

Taiteen kasvatuksellinen käänne?

Tutkimuskirjallisuudessa puhutaan siitä, mutta nyt avaan vain omia ajatuksiani.

Yhä useammat nykytaiteen kriittisen kärjen taiteilijat pyrkivät vaikuttamaan yhteiskuntaan: sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen, ympäristökriisin ja vallitseviin arvoihin. He voivat havahduttaa katsojia: saada heidät näkemään toisiin, kokemaan syvemmin, välittämään enemmän tai ymmärtämään toisia paremmin. Taiteilijat ovat mielipidevaikuttajia, aktivisteja, feministejä tai luonnonsuojelijoita – tai päinvastoin, korostavat, etteivät ole poliittisia. Teoksilla voi kuitenkin olla tavoiteltuja tai odottamattomia vaikutuksia, jotka käynnistyvät, kun taide avaa silmiä tai nyrjähdyttää konventionaalisia ajattelutapoja.

Käänne ei tarkoita, että taiteilijan olisivat taideopettajia. Kyse on taiteen kautta opettamisesta. – Siitä kuinka taide puhuttelee kielellään. Se ilmenee myös taiteilijoiden järjestämissä työpajoissa, kollektiivisissa projekteissa, yhteisötaiteessa ja museoiden pedagogisissa lähestymistavoissa.

Moni taiteilija hakeutuu suoraan vuovaikutukseen muiden ihmisten ja muun luonnon kanssa. He kokevat, että osallistavilla produktioilla voi vaikuttaa ja sitouttaa suoremmin. Käänne tarkoittaakin myös osallistavia, yhteisöllisiä ja vuorovaikutteisia produktioita, joihin osallistuminen voi olla mekaanista, symbolista, avoimen kutsuvaa, syvästi sitouttavaa tai lumipalloina laajenevaa.

Lapin yliopistossa voi opiskella soveltavaa taidetta ja sen osana osallistavuuden käytäntöjä. Osa opintojaksoista integroituu kuvataidekasvatuksen opetukseen. Soveltavan taiteen tutkintoon ei kuitenkaan sisälly opettajan pedagogisia opintoja, jotka muodostavat ison osan kuvataideopettajakoulutuksesta.

Osallistumiseen kutsuvan taiteen tekijät tarvitsevat monia taitoja: toisten kuuntelua ja vahvistamista, organisoimista, tilanteiden pedagogista suunnittelua.

Taiteen kasvatuksellinen käänne ei tarkoita, että kaikki taide olisi yhteiskunnallista tai osallistumiseen kutsuvaa. Kyse on yhdestä suuntauksesta. Taide on nyt ja tulevaisuudessa monimuotoista.

Omat taitoni ovat olleet koetuksella @tbgobra ssa, kun testasimme menetelmiä tiiminrakennukseen himmelipajassa.

Educational Turn in Art

Research literature refers to the educational turn in art, but in this text, I won’t explain the thoughts of others—only my own. How do I see this turn in art, and why do I advocate for it?

An increasing number of leading contemporary artists use their work to comment on society: for example, on social injustice or the environmental crisis. They may aim to awaken the viewer, to get them to feel more deeply, or to understand others better. Artists might describe themselves as influencers, activists, feminists, or environmentalists—or conversely, they may emphasise that their art is not political. Their works, in turn, can have intended or unexpected effects, which emerge when art opens eyes or challenges conventional thinking.

The educational turn in art does not mean that artists should become art teachers. It’s about teaching through art—how art communicates in its language.

At the same time, more and more artists are seeking direct interaction with other people and the rest of nature. They may feel that participatory productions allow for more direct influence and better audience engagement. The educational turn refers to participatory, communal, and interactive art productions, where participation can be mechanical, symbolic, openly inviting, deeply engaging, or expanding like a snowball.

One can study participatory and community arts at the Faculty of Art and Design at the University of Lapland. Some courses are integrated into art education. However, the degree in applied arts does not include pedagogical studies for teachers, which forms a significant part of the art teacher degree.

The pedagogical turn in art does not mean all art is societal or participatory. Instead, it refers to a growing trend.

Artists creating participatory works need various skills: a pedagogical eye, interaction abilities, and organisational skills. My skills were tested during the method pilots of the TB-Gobra project. We developed workshop activities for team-building, and students received the ”Creative Collaboration” course.

Posted on

Hallaa: Kittilä

Olen mukana Lapin taiteilijaseuran Hallaa-näyttelykokonaisuudessa.
Teossarjani kommentoi rautamalmikaivossuunnitelmaa Hannukaisen kylään, kansallispuiston tunturimaisemaan: yöauringon, kynttiläkuusten, hillojen ja tattien maille. Suojelun ja vaaran merkit kehystävät kuva-aiheita kuten peittokirjonnoissa perinteisesti. Osa kirjontakuvioista on vain harsinlangalla luonnosteltuja vihjaten siihen, ettei kaivoshanke toteudu.

Esillä on teossarja Hannukaisen kaivoshanke, 2023, jossa on seuraavat osat:
Holy Rowan by the Saivo Lake
Too little space left for hazard pictograms
The Plan Never Completed
Uncertainty

Avajaisohjelmassa oli performanssi, Tommi Yläjoki ja Maria Huhmarniemi: Kaivurin kivi kohtaa Reidar Särestönimen. Kaivurin kivi on taiteilija Tommi Yläjoen ja Maria Huhmarniemen performanssi, joka tarkastelee ihmisen ja muun luonnon suhdetta ekokriisien ja ylikulutuksen aikakaudella. Performanssissa mies kamppailee itsensä ja kiven kanssa. Mies ei tiedä mitä kivelle tekisi: tulisiko hänen hoivata kiveä vai näyttää kivelle omat voimansa. Performanssiin liittyy Huhmarniemen monologi kaivoshankkeen riskeistä.

Lapin taiteilijaseura vie Hallaa2024 -hankkeessa nykytaidetta Lapin jokaiseen 21 kuntaan tänä syksynä ja talvena.

Teossarja esillä Shifting Ground -näyttelyssä Rovaniemen taidemuseossa. Kuva Tatu Kantomaa/Rovaniemen taidemuseo, 2024
Posted on

Kuvataiteen koe ylioppilastutkintoon!

Ylioppilastutkinto on uudistumassa Suomessa: musiikille, liikunnalle ja kuvataiteelle suunnitellaan omia kokeita. Kyseessä on edistysaskel, jota taidekasvatusjärjestöt ovat edistäneet vuosien ajan. Uudistusta valmisteltiin aktiivisesti jo edellisellä hallituskaudella ja sen perustaksi on tehty tutkimusta. Taide- ja taitoaineiden asema vahvistuu uudistuksen myötä.

Taide- ja taitoaineiden ylioppilaskoe aiotaan koostaa kahdesta osasta, näytöstä ja varsinaisesta kokeesta. Ensin suoritettaisiin näyttö, jossa lukiolainen voisi osoittaa oman osaamisensa.

Uudistus on noussut nyt julkiseen keskusteluun ja siksi nostamme esiin myös viimeaikaista tutkimusta, jota on tehty taide- ja taitoaineiden arvioinnin tueksi. Tutkimus tukee uudistuksen suunnittelua ja opettajien työtä. Taito- ja taideaineiden arvioinnissa korostuu erityisesti kannustavuus. Kuten kuvataidekasvatuksen professori Mirja Hiltunen on kuvaillut, kuvataidetta määrittävät avoimuus ja vapaus. Oppiaine antaa tilaa kunkin omalle persoonalle, omalle ilmaisulle sekä yhteiselle tiedonmuodostukselle. Kuvataideopettajat saavat tähän työhön ja arviointiin valmiuksia koulutuksessaan.

Aalto-yliopisto ja Lapin yliopisto ovat tehneet yhteistyötä kuvallisten tuotosten ja prosessien arviointikäytänteiden kehittämiseen. Lähtökohtana on ollut arvioinnin erityispiirteiden ja hyvien käytäntöjen tunnistaminen ja kirkastaminen. Kuvataiteen lukiodiplomiin liittyvää arviointiosaamista on kehitetty. Työ on edistänyt kuvataiteen diplomin käyttöä osana lukion päättöarviointia ja ylioppilaskoetta. Tätä tutkimustietoa ja arviointiosaamisen kehittämistä kuvataidekasvatusalan opettajankoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa kuvataan avoimissa julkaisuissa, jotka löytyvät verkosta.

Päätös ylioppilastutkinnon muutoksesta tehdään syksyllä. Kannatamme uudistusta! Taito- ja taideaineiden aseman vahvistuminen tukee myös taide- ja muotoilualojen yliopistokoulutusta.

Julkaisut:
Arvioinnin äärellä Lukion kuvataiteen arviointia ja lukiodiplomia kehittämässä
Taiteen ja taidon taitajiksi: Perusopetuksen arviointiosaamista kehittämässä

Kirjoittanut: Maria Huhmarniemi ja Mirja Hiltunen

Posted on

Käsikirja Kuvataidekasvatuksen ja soveltavan taiteen projektiosaajaksi!

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa on julkaistu käsikirja Kuvataidekasvatuksen ja soveltavan taiteen projektiosaajaksi. Se antaa projektitoiminnan suuntaviivoja opettajankouluttajille, opiskelijoille, projektityöntekijöille ja yhteistyökumppaneille. Käsikirjassa esitetty teoreettinen tausta ja projektiesimerkit antavat virikkeitä uusien projektien suunnitteluun ja toteutukseen sekä innostavat kokeilemaan jotain sellaista, mitä ei ole vielä tehty.

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa on kehitetty pitkään projektitoimintaa ja projektipedagogiikkaa.

– Taideprojektien toteutustapoja ja alan projektipedagogiikkaa on kehitetty Lapin yliopiston kuvataidekasvatusalan opetuksessa sekä taide- ja tutkimushankkeissa 1990-luvulta alkaen, kertoo alan pitkän linjan kehittäjä, kuvataidekasvatuksen professori Timo Jokela taiteiden tiedekunnasta.

– Koulutamme kuvataideopettajia, taiteilijoita ja taiteen asiantuntijoita, jotka hallitsemillaan välineillä ja taidoilla tarttuvat yhteiskunnan haasteisiin ratkaisukeskeisesti. Tavoitteena on, että valmistuvat kykenevät luovaan visiointiin ja hallitsevat muutoshakuisen ja uudistavan projektitoiminnan työskentelytapoja.

– Näitä taitoja ja projektien toteutusta harjoitellaan projektiopinnoissa. Taideprojektien kautta kuvataidekasvatusala reagoi yhteiskunnan muutoksiin ja vaikuttaa niin paikallisissa yhteisöissä kuin laajemmin yhteiskunnassa, Jokela toteaa.

Kuvataidekasvatuksen ja soveltavan taiteen projektiosaajaksi -käsikirja valottaa syitä, miksi projektipedagogiikkaa on kehitetty määrätietoisesti eteenpäin, millaiset taide- ja oppimiskäsitykset sen taustalla ovat ja mitä ne antavat alan työelämään – opettajien, taiteilijoiden ja taiteen asiantuntijoiden laajeneviin työnkuviin.

Tutustu kirjaan!

Posted on

KUVATA-hanke on käynnistynyt

Olen mukana toteuttamassa hanketta Kuvataiteilijan uusi työ- ja ammattikenttä (KUVATA)! KUVATA-hankkeen päätoteuttaja on Tampereen ammattikorkeakoulu. Yhdessä haemme ratkaisuja kuvataiteilijoiden ansaintakeinoihin ja työkenttään näinä vuosina, kun taidealan perusrahoitukseen kohdistuu hurjia leikkauksia. Painotamme verkottumista, projektiosaamista ja digitaalisia työkaluja. Teemme näistä aiheista webinaareja ja muita oppimateriaaleja. Lapin yliopisto tuottaa hankkeeseen koulutusta kuvataidealan kestävyyteen, vastuullisuuteen ja antirasismiin liittyen. Suvi Autio ja Rosa Kansala ovat hommissa kanssani Lapissa.

Olin mukana jo hankkeen suunnitteluvaiheessa tiimissä, jossa on monta taiteen ammattilaista taiteen ja kulttuurin eri aloilta, ja tunnistimme laajasti osaamistarpeita kuvataiteen kentällä. Projektipäällikkönä on ekososiaalisesti sitoutunutta videotaidetta tekevä Fanny Niemi-Junkola. Tampereelta on mukana myös valokuvaaja ja dokumentaristi Juha Suonpää, joka on myös Lapin yliopiston dosentti taide-, ympäristö- ja luontovalokuvauksessa, sekä Jukka Holm, joka on tarkastellut väitöskirjassaan digitaalisia musiikkisovelluksia sekä visualisoinnin ja interaktiivisuuden hyödyntämistä niiden käyttöliittymissä. Globe Art Point on puolestaan hankepartneri, joka tekee dynaamisesti töitä suomalaisen taidemaailman inklusiivisuuden ja kansainvälisyyden vahvistamisessa.

Hankkeen materiaalit kootaan kotisivulle, joka löytyy Tampereen ammattikorkeakoulun sivustolta. Meillä on myös linkedin-ryhmä viestintään.

Hämeen ELY-keskus on myöntänyt Euroopan unionin osarahoituksen tälle hankkeelle ESR+ -ohjelmasta. Teemme yhteistyötä myös Taiteen edistämiskeskuksen Luova verkko -koordinaatiohankkeen kanssa. Taike tukee luovan alan ja kulttuurialan innovaatio-osaamisen teemasta rahoitettuja ESR+ -hankkeita.

Linkedin

Hankkeen kotisivu

Posted on

Eurooppakeskeisyydestä ja opetussuunnitelmatyöstä

Vuosi sitten syksyllä työskentelimme intensiivisesti kuvataidekoulutuksen ja -kasvatuksen valtakunnallisen visiotyön parissa. Keräsimme tietoa kuvataiteen alalta ja kuvataideopetuksesta, erityisesti niiden kehittämistarpeista. Järjestimme Lapin yliopistossa seminaarin ja työpajan, johon osallistui opiskelijoita, alumneja ja eri sidosryhmien edustajia. Tämä prosessi ja julkaistu visio antoivat vahvan pohjan opetussuunnitelman uudistukselle, joka on parhaillaan käynnissä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa tämän syksyn aikana.

Visiossa korostetaan, että kuvataideopetuksen tulee luoda perusta luovien alojen kestävälle taloudelle sekä hyvinvoivalle ja demokraattiselle yhteiskunnalle. Alan on myös reagoitava yhteiskunnan muutoksiin ja vaikutettava laajasti.

Yksi vision toimenpide-ehdotuksista on opetuksen normien haastaminen, kuten eurooppakeskeisyyden, cis-normatiivisuuden ja ableismin kyseenalaistaminen sekä monimuotoisen taide- ja kulttuuriopetuksen tarjoaminen. Eurooppakeskeisyys viittaa kolonialistiseen tiedon ylivaltaan, naisten syrjintään ja toiseuttamisen mekanismeihin, jotka liittyvät länsimaiseen sivistyskertomukseen, kuten Kalle Lampela avaa @varo_taidejargonia -sanataiteessaan Instagramissa. (Puhutaan eurooppakeskeisyydestä eurosentrismin sijaan!)

Perinteisesti taidealan opetuksessa on toistettu taidehistorian kaanonia, joka määrittelee Keski-Euroopan taiteen syntysijaksi ja kohottaa miespuolisia taiteilijoita. Kaanoni ei ole tainnut kaikkien mielissä kaatua, vaikka on ollut temaattisia näyttelyjä, tutkimushankkeita ja erillisiä kursseja esimerkiksi naistaiteesta tai ulkoeurooppalaisesta taiteesta. Lapin yliopisto on kuitenkin jo pitkään tarjonnut opetusta pohjoiseen ja arktiseen taiteeseen liittyen. Tästä olen ylpeä tiedekunnassani ja toivon pohjoiseen kiinittyvien sisältöjen jatkuvan myös tulevaisuudessa.

Opetussuunnitelman kehittämisessä on vaara se, että lisäämme jatkuvasti uutta sisältöä. Esimerkiksi saatamme edelleen ajatella, että kaikkien on tunnettava vakiintuneet taidehistorian kaanonit ja lisäksi laajennettava tietämystään muista taiteen historian osa-alueista. Samoin taidekursseihin sisältyy jatkuvasti uusia elementtejä: digitaalista kuvankäsittelyä, videoilmaisua, multimediaa, installaatiotaidetta jne. Saatamme haluta säilyttää kaiken sen, mitä aikaisemmin on opetettu, ja lisää. Opettajat saattavat kokea tarvetta opettaa kaikki ne asiat, joita he ovat itse oppineet vuosikymmenten urallaan. Työelämän kokeneet ammattilaiset saattavat ihmetellä nuorten valmistuneiden heikkoa osaamista niissä taidoissa, joihin heidän koulutuksensa on aiemmin keskittynyt. Opiskelijatkin voivat olla epävarmoja toivoen sekä syvempää että laajempaa oppimista.

Pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa uupuneisiin opettajiin ja loppuun palaneisiin opiskelijoihin.

Lapin yliopiston opetussuunnitelmauudistus on osittain nykyisten tutkintojen hienosäätöä (uudet opetussuunnitelmat perustuvat nykyisten kehittämiseen) ja osittain rohkeaa vision seuraamista ja vanhoista sisällöistä ja menetelmistä luopumista. Koulutuksessa opiskelijoille tarjotaan vahva perusta työelämään, taiteeseen ja tutkimukseen ilman, että heidän tarvitsee hallita loputonta määrää erilaisia tekniikoita, materiaaleja, ohjelmistoja ja tutkimusmenetelmiä.

Opetussuunnitelman kehittämisessä kiinnitetään yhä enemmän huomiota niin sanottuihin metataitoihin. Näitä tärkeitä metataitoja eri aloilla ovat mm. ongelmanratkaisutaidot, itseohjautuvuus, kokonaisuuksien hallinta, luovuus, oppimiskyky, monikulttuurisuusosaaminen ja kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus.

Opetuksen sisältöjen ohella opetussuunnitelmatyö pureutuu opetusmenetelmiin: kurssien toteutustapoihin. Lainaankin loppuun Eeva Anttilan ajattelua ns. transformatiivisesta oppimisesta: ”Aikuiskoulutuksessa ja yliopistopedagogiikassa onkin keskeistä pohtia, miten opiskelijat voidaan turvallisesti saattaa kohtaamaan epämiellyttäviä tunteita ja miten heitä voidaan tukea kriittisessä itsereflektiossa ja syvällisessä keskustelussa, jossa tunteet, arvot ja eriävät näkemykset nousevat esiin. ” Opiskelijan kriittinen reflektio ja aktiivinen osallistuminen toimintaan ja keskusteluun avaa uusia ajattelumalleja ja johtaa muuttuneeseen toimintatapaan.

Toivon, että myös opettussuunnitelmatyö mahdollistaa meidän opettajien jatkuvaa transformatiivista oppimista: ajattelutapojen muutoksia ja oivalluksia, jotka mahdollistavat uudet kokeilut ja kehittämisen.

Kuva: #nuoruuskuvahaaste vahakabinetissä, 30-vuoden takaa. Kiitos kaikkille ihanille opettajille, jotka on minua auttaneet kulkemaan nuoruuden haaveista kohtia muuttuneita käsityksiä siitä, mistä kannattaa haaveilla.

Linkki Eevan Anttilan kirjoitukseen

Linkki visiotyön julkaisuun

Posted on

Taiteen poliittisuudesta

Juha Kauppinen kertoo romaanina Heräämisiä alussa, kuinka hänen tapanaan oli tähdentää, ettei hän ole luonnonsuojelija. Kirjassa hän valottaa kasvutarinaansa sekä luonnonsuojelun historiaa. Aiemmissa esiintymisissään hän väheksyi tai painoi alas luonnonsuojelijoita vakuuttamalla, ettei ole luonnonsuojelija. Ikään kuin luonnonsuojelussa olisi jotakin epäilyttävää, kyseenalaista, hippimäistä tai radikaalia. Kirja ”Heräämisiä: kuinka minusta tuli luonnonsuojelija” saa myös lukijan pohtimaan luonnonsuojelun merkitystä.

Monet kuvataiteilijat käsittelevät taiteessaan luontoa tai sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Teokset voivat herättää tai havahduttaa pohtimaan puhtaan luonnon merkitystä, yhdenvertaisuutta, ihmisen paikkaa maailmassa. Aika monet taiteilijat kuitenkin puheissaan irtisanoutuvat poliittisuudesta. He sanovat, ettei heidän taide ole poliittista, ikään kuin poliittisuudessa oisi jotakin leimaavaa, väärää tai latistavaa.

Aiemmin taiteessa vedettiin eroa puoluepolitiikkaan ja poliittinen taide ymmärrettiin vallan tai auktoriteetin kyseenalaistamiseksi, paljastamiseksi tai pönkittämiseksi. Nykyään poliittisuus käsitetään laajemmin, toiminnaksi, jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin. Poliittinen taide käsittelee tai heijastaa poliittisia näkemyksiä tai arvoja. Poliittiset teokset voivat nostaa esiin epäkohtia, kuten syrjintää tai ympäristöongelmia symbolisesti, vihjaamalla tai suoraan. Teokset voivat myös ottaa kantaa siihen, mikä on arvokasta, merkityksellistä ja suojelun arvoista. Taiteessa ja muussa kulttuurissa myös tulkitaan ja kuvataan menneitä tapahtumia ja niiden vaikutuksia nykyisyyteen; poliittista historiaa. Taide herättää keskustelua yhteiskunnallisista aiheista ja johdattaa ihmiset pohtimaan asenteitaan ja arvojaan. Se on tärkeää, koska demokraattia ja puoluepolitiikassa tehdyt päätökset perustuvat yhteiskunnallisiin keskusteluihin sekä valitseviin arvoihin.

Yleisö tulkitsee taideteoksia omilla linsseillään. Toinen virittäytyy esteettiseen kokemukseen, toisen mieltä kutkuttaa teosten painoarvo poliittisina puheenvuoroina. Taiteilija ei voi – vaikka haluaisi – hallita teosten tulkinnan ja vaikutusten suuntaa. Taidetta voidaan lukea poliittisesti, vaikka taiteilija pelkäisi sen ajavan häntä taiteen marginaaliin tai arvostelun kohteeksi.

Nuorena opiskelijana minä sanouduin irti kaupallisesta taiteesta. Pidin epäilyttävänä ja jopa halveksittavana taidetta, jonka tarkoitus oli toimia myytävinä objekteina, joilla osoitetaan korkeaa makua ja varakkuutta. Myöhemmin taidekäsitykseni avartui moniarvoisemmaksi siten, etten ole tuntenut tarvetta halveksia tai polkea kaupallistakaan taidetta. Poliittisella ja kaupallisella taiteella on oma merkityksensä. Itsekin janoan esteettisiä ja moniaistisia kokemuksia, joita voin tavoitteena niin poliittisen kuin kaunotaiteen kokijana.

Taiteilijoilla on tilaisuuksia puhua yhteiskunnallisista teemoista teoksissa ja niiden rinnalla: haastatteluissa, avajaispuheissa ja taiteilijatapaamisissa. Taiteilijoilta voidaan odottaa näkemyksellisyyttä ja heille voidaan sallia sellaista pehmeyttä tai jyrkkyyttä, jota politiikoilta ei välttämättä hyväksyttäisi. Minä arvostan taiteilijoita, jotka käyttävät tätä heille avautuvaa tilaa. Esimerkiksi Terike Haapoja ja Laura Gustafsson ovat huikeita esikuvia poliittisina taiteilijoina teoksissaan sekä kannanottajina.

Minä sain viime keväänä kutsun luennoijaksi seminaariin, jossa yleisönä oli kiinalaisia taidekasvatusalan ihmisiä. Puhuin poliittisesta taiteestani sekä teosten taustoista metsä- ja selluteollisuudessa: vientiteollisuuden uhista Suomen luonnon monimuotoisuudelle ja meidän harvoille vanhoille metsille. Lähetin luentoni videona, joka nyt löytyy myös youtubesta.

youtube.com/watch?v=O0AFKfuwP0U&t=279s

Posted on

VillaInno-hanke käynnistyy

VillaInno: Villakäsityöperinteen uudistaminen -hankkeen (2023-2026) taustalla on lisääntynyt kiinnostus villaan, villalankaan ja villakäsitöihin sekä tietoisuus lampaiden laiduntamisen merkityksestä luonnon monimuotoisuuteen ja kulttuurimaisemaan. Hankkeen tavoitteena on tukea Lapin yrityksiä villan alkutuotannossa sekä villan käyttöön perustuvien tuotteiden ja palveluiden innovoinnissa ja kehittämisessä, kaupallisesti ja kestävästi. VillaInno-hanke parantaa Lapin pienten ja keskisuurten yritysten kasvu- ja innovointivalmiuksia lammastiloilla sekä käsityön ja kulttuurimatkailun konteksteissa käsityön kulttuuriperintöä jatkaen ja uusintaen.

VillaInno-hankkeella tuetaan uudistuvaa liiketoimintaa sekä uusien tuotteiden ja palveluiden ideointia tuomalla yhteen käsityön ja eri muotoilualojen osaamista siten, että uudet palvelut ja tuotteet nousevat perinteestä, vahvistavat Lapin alueellista identiteettiä sekä jatkavat ja uusintavat kulttuuriperinteitä. Hankkeen kohderyhmää ovat pienet ja keskisuuret yritykset Lapissa käsityö-, muotoilu-, lammastila- ja matkailualalla sekä taideteollisen alan opettajat ja opiskelijat Lapin yliopistossa.

Hanke on Lapin yliopiston toteuttama ja Euroopan unionin osarahoittama. EU-tuki hankkeelle on 321 699 euroa. Koko kustannusarvio on 402 111 euroa.

Hankkeen vastuullisena johtajana toimii apulaisprofessori Maria Huhmarniemi. Projektipäällikkönä toimii Minna Kovero ja suunnittelijoina Fabiola Cervantes ja Tanya Kravtsov. Yhteistyötahoina on Lapissa toimivia lammastiloja sekä käsityö-, muotoilu- ja matkailualojen yrittäjiä.

Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. EU-tuki hankkeelle on 321 699 euroa. Koko kustannusarvio on 402 111 euroa.