Category: Taide- ja ympäristökasvatus

Metsähallitus aloitti tammikuun alussa Aalistunturin ympäristössä metsien hakkuut. Hakkuut tehdään Kolarissa lähellä luonnonsuojelualuetta. Ympäristöministeriöön on tehty esitys alueelle perustettavasta kansallispuistosta ja luonnonsuojelualueen laajennuksesta. Luontoaktivistit ovat protestoineet Aalistunturilla. He ovat vaatineet avointa keskustelua sekä hakkuiden välttämistä kansallispuisto- ja suojelualue-esitysten käsittelyn ajaksi.

Metsänsuojelu ja aktivismi on herättänyt lehdissä ja sosiaalisessa mediassa laajasti keskustelua. Aktivismista on kirjoitettu sekä ihaillen että vähätellen. Ilmiötä voi tarkastella myös ympäristöaktivistisen nykytaiteen näkökulmasta. Niin ympäristöaktivistien kuin monien pohjosen taiteilijoiden näkökulma metsäkeskusteluihin, kuten myös Lapin kaivoshankesuunnitelmiin, rikastaa keskustelua. Aktivismi osoittaa yhteiskunnallisia epäkohtia ja pyrkii vuoropuheluun. 

Tutkimustulokset hiilinielujen vähenemisestä ja tavallisina pidettyjen lintujen ja kasvien uhanalaistumisesta motivoivat taiteilijoita ja luontoaktivisteja. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat suoria uhkia koko ihmiskunnalle ja planeetalle. Metsien suojelu ja metsänhoidon kestävyys on olennainen osa paitsi Suomen myös globaalin maailman selviytymistä. Keski-ikäisinä äiteinä, taiteilijoina ja tutkijoina olemme arvostaen seuranneet nuoria, jotka tiedostavat uhkan laajuuden ja peräänkuuluttavat vaikuttavampia tekoja. Kun yksilön tai pienyhteisöjen valinnat esimerkiki kuluttajina tuntuvat riittämättömiltä, syvenevään ympäristökriisiin tarvitaan vaikuttamismahollisuuksia. Elokapina on liike, joka pyrkii konkreettisilla ja väkivallattomilla teoilla vastaamaan tähän haasteeseen. 

Nuorten vähentynyt kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen perinteisin puolueopoliittisin keinoin on vakava yhteiskunnallinen haaste demokratian kannalta. Tilastokeskuksen mukaan 18–24-vuotiaiden nuorten äänestysprosentti oli kuntavaaleissa vuonna 2021 35,4% ja aluevaaleissa 2022 vain 27,1%. Nuorten vähäinen osuus puoluiden ehdokkaissa ja äänestäjissä on huolestuttavaa. Luontoa koskevat poliittiset päätökset vaikuttavat ratkaisevasti nuorten tulevaisuuteen: elinkelpoiseen planeettaan ja vakaaseen yhteiskuntaan tulevaisuudessa. 

Näemme Elokapinan tärkeänä yhteiskunnallisena liikkeenä ja nuorten aktiivisuuden keskeisenä kansalaistaitona. Ollennaista on kuunnella näitä mielipiteenilmauksia ja huomoida ne päätöksenteossa. Metsähallituksen on pyrittävä keskusteluun myös paikallisten ja luonnonsuojelijoiden kanssa. Hakkuiden suunnittelussa on syytä punnita sosiaalisen hyväksymisen, luonnon kantokyvyn ja kestävyyden kysymykset.

Nyt on hyvä aika käydä keskustelua siitä, mitä ilmasto- ja kestävyyskasvatuksessa kyetään oppimaan nuorilta. On aika pohtia myös sitä, miten poliittisessa päätöksenteossa voidaan entistä paremmin huomioida nuoret vaikuttajina ja yhteiskunnallisesti aktiivisina. Iloitsemme siitä, että Elokapinan myötä runsas joukko suomalaisia nuoria eri paikkakunnilla on sitoutunut ilmasto- ja ympäristöaktivismiin.

Maria Huhmarniemi & Mari Mäkiranta, kuva Mari Mäkiranta

Dualistinen länsimainen kulttuuri jakoi taiteen, muotoilun ja käsityön erillisiksi tieteenaloiksi. Samalla länsimainen dualismi ja modernismi erotti taiteen myös hengellisyydestä: perinteisesti tanssia, laulua ja rummutusta on voitu harjoittaa myöskin siten, että eroa taiteen ja henkisyyden välillä ei välttämättä ole voinut tehdä.

Arktisessa taiteiden tutkimuksessa korostuu taiteen, muotoilun ja käsityön yhteys toisiinsa ja luontokulttuuriin. Kyse on taidekäsityksen muodostamisesta dekolonisaation hengessä, niin alkuperäiskansojen kuin muiden pohjoisten kulttuurien sisällä. Taiteella on keskeinen merkitys kolonialismin purkamisessa: taide ja kulttuuri voi auttaa vahvistamaan kulttuurista identiteettiä ja kulttuurista ylpeyttä – kunkin kokemusta omasta tekijyydestä ja osallisuudesta omaan alueelliseen kulttuuriin. Taide voi olla myös keino historian elvyttämiseen nykykulttuurin tarpeisiin ja kontekstiin. Sivusimme näitä kysymyksiä Francis Joyn kanssa, kun kirjoitimme tutkimuksessamme, jossa on pyrkimys mielen dekolonisaatioon elvyttämällä ihmisen vuoropuhelua puiden ja luonnonhenkien kanssa. 1500-luvulta alkaen suhteita puihin pidettiin pakanallisina ja siten ne menettivät pyhyytensä.

Meidän kokeellisissa työpajoissa on nostettu joitakin elementtejä perinteestä mutta taiteen ja nykykulttuurin kontekstissa. Samalla pohdimme eettisyyttä: kulttuurin perinteiset muodot tai niiden nykysovellutukset eivät ole automaattisesti oikeudenmukaisuus- tai kestävyysajattelun mukaisia. Toisaalta on tarvetta uudistaa sellaisia kulttuurimuotoja, jotka lisäävät luontoyhteyttä ja tuovat ihmisten elämään sisältöä kulutus- ja suorituskeskeisen rallin tilalle tai vastapainoksi. Työpajoja koskeva artikkelimme julkaistiin juuri Glen Couttsin ja Timo Jokelan toimittamassa Relate North #9 -kirjassa.

Kiitos toimittajille ja onnea muille julkaisuun osallistuneille! Kirjan voi lukea online

Kuvataidekoulutuksen ja -kasvatuksen visio on nyt julkaistu. Teimme 38 toimenpide-ehdotusta kuvataidekoulutuksen ja -kasvatuksen vahvistamiseksi Suomessa. Seuraavat neljä on minulle niitä tärkeimpiä:

1. Toteutetaan tuntijakouudistus, jossa kuvataide oppiaineena turvataan ja koko ikäluokan tavoittavaa kuvataiteen opetusta lisätään perusopetuksessa ja toisen asteen opetuksessa.
2. Lasten ja nuorten mahdollisuus osallistua kuvataiteen taiteen perusopetukseen ja kuvataiteen kulttuuritarjontaan turvataan riippumatta perheen kulttuurisesta, alueellisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta taustasta esimerkiksi tuetuin vapaaoppilaspaikoin sekä kehittämällä kunnissa ja oppilaitoksissa toimivia rakenteita tämän tavoitteen mahdollistamiseksi. Nuorten pahoinvointi ja syrjäytymisriski ovat kasvaneet, mikä edellyttää toimenpiteiden kirjoa, ja kuvataideopetuksen vahvistaminen on yksi olennainen vastaus haasteisiin.
3. Kuvataiteen lukiodiplomin kehittämistä jatketaan valtakunnallisesti kaikkia koulutuksen järjestäjiä velvoittavana ja lukiodiplomia hyödynnetään korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Kuvataiteen lukiodiplomia kehitetään osaksi ylioppilastutkintoa niin, että siitä tulee yksi vaihtoehtoinen suoritettava aine ylioppilastutkinnossa.
4. Tunnistetaan entistä paremmin kuvataiteen sekä kuvataideopetuksen ja -kasvatuksen sivistävä merkitys sekä muutosvoimainen potentiaali siirtymässä kohti ekologista, kulttuurista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä

Julkistamistapahtuma oli kiinnostava erinomaisine puheineen keskusteluineen. Samassa tilaisuudessa esiteltiin myös esittävien taiteiden ja musiikin kasvatuksen ja koulutuksen kansalliset visiot.

On ollut ilo olla kirjoittamassa visiota työn ydinryhmässä. Koostimme vision useiden työpajojen, seminaarien ja kyselyvastausten perusteella.

Kaikki taidekasvatuksen ja -koulutukset kansalliset visiot löytyvät täältä.

Tällä viikolla Rovaniemen kulttuuripalvelut hellivät kaupunkilaisia koko perheen sirkusesityksellä Sirkumöbile. Sirkustaitelijat Rauli Katajavuori ja Miika Nuutinen viihdyttävät kylillä, kouluilla, palvelukodeissa ja lähiöissä. Helatorstaina ulkoilmaesitys törmäytti kaupunkilaisia sirkustaiteeseen ja samalla toisiinsa, kun perheet kokoontuivat ulkoilmaesityksiin. Arjen ympäristöihin tuotetut esitykset tuovat hienolla tavalla taiteen ja kulttuurin helposti saavutettavaksi: tästä kiitos kaupungille ja taiteilijoille!

Nyt vietetään Unescon kansainvälistä taidekasvatusviikkoa: taidekasvatusta tehdään ja siitä puhutaan. Minä osallistuin keskusteluun toivon ja toimijuuden vahvistamisesta Helsingissä seminaarissa ”Taidekasvatus, tulevaisuus ja (epä)toivo?”. Seminaari käsitteli toivon pedagogiikaa taidekasvatuksessa nykyajan epävarmassa maailmassa. Pohdimme lasten ja nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamista ja toimijuutta tällä aikakaudellamme, jota ympäristökriisit, sota Euroopassa ja nuorten mielenterveysongelmat leimaavat.

Taidekasvatuksen tutkijat kuvailivat, että taidekasvatuksen kohtaamiset ja menetelmät voivat herättää toivon kipinän, jota voi edelleen vaalia lasten ja nuorten osallisuutta tukien. Toivon vastakohta on yhteiskunnallinen lamaannus.

Unescon taidekasvatusviikko edistää taiteen keinoin syntyvää tunnetta sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta. Taidepalvelujen ei tule olla rakenteiltaan elitistisiä. Päinvastoin, taiteen ja taidekasvatuksen tulee torjua yhteiskunnan jakautumista ja tukea kaikkien sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Koulussa kuvataiteen tuntikehykset ovat kuitenkin liian pieniä eikä teatteri-, tanssi- ja sirkustaide kuulu koulujen oppiaineisiin. Samalla lapset ja nuoret kuormittuvat ja uupuvat nykykouluissa. Suomessa taidekasvatusala vaatiikin taiteelle vahvempaa paikkaa peruskouluissa ja lukioissa. Taidekasvattajilla on ammattitaitoa tukea lasten ja nuorten kasvua ehjinä ja toimintakykyisinä.

Rovaniemen taidekasvatusalan tuottajat ja tekijät ovat osaavia. Sekä kaupungin tuottama taiteen perusopetus että useat yhdistykset tarjoavat taideharrastuksia lapsille ja nuorille. Myös kerhotoimintaa toteutetaan koulupäivien yhteydessä. Samalla tiedämme, että rovaniemeläisilläkin nuorilla on sosiaalisia ongelmia ja ahdistuneisuutta, eivätkä harrastukset tavoita heikoimmassa asemassa olevia. Etsivän nuorisotyön, sosiaalityön ja taidekasvatusalan yhteistyötä ja resursseja tarvitaan.

Unescon taidekasvatusviikon kunniaksi toivon, että taiteen ja toivon kipinät saisivat herätä ja kasvaa mahdollisimman monissa ja että kipinät kasvaisivat osallisuutta ja merkityksellisyyttä vahvistaen.

Ulkotila, kuten metsä, lasten leikin ja oppimisen ympäristönä tukee monipuolisesti lasten kasvua ja kehitystä. Aihetta on tutkittu muun muassa seikkailupedagogiikan ja luontoliikuntakasvatuksen osana.

Tasapainon ja liikunnallisuuden kehittymisen kannalta ulkotilaa pidetään erittäin hyvänä oppimisympäristönä ja ulkona liikkuminen tukee myös yhteisöllisyyttä ja kaverisuhteita. Vapaan leikin, päiväkodin ja koulun toiminnasta ulkoilmassa on lukuisia tutkimuksia, joissa on todennettu positiivisia vaikutuksia lasten itseluottamukseen sekä sosiaalisiin ja motorisiin taitoihin.

Uusimmat tutkimukset nostavat esiin päiväkotien pihojen metsämaan mikrobien myönteisen terveysvaikutuksen. Puita ja metsäpohjaa voi tuoda päiväkotipihojen lisäsi myös muualle kaupunkiin kuten myös oppimistilanteita maastoon. Viherinvestoinneilla ja ulkona vietetyllä ajalla on vaikutusta kaikenikäisten ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon.

Ulkoilmaa lasten leikin, liikunnan ja oppimisen tilana pidetään yhtenä lähiluonnon tarjoumana. Luonnonympäristön ei tarvitse olla erityisen esteettinen tai iso toimiakseen lapsille ja nuorille merkittävänä paikkana: myös luonnontilaiset pöheiköt voivat olla lasten leikkien erämaita ja viidakkoja, joissa positiiviset luontokokemukset muodostuvat.

Maria Huhmarniemi, Sanna Konola, Laura Tarvainen

Teksti on julkaistu Lapin Kansassa 24.10.2020