Julkaistu

Lapin taidetoimikunnan apurahoja valui etelään

Lapin taidetoimikunta toimii vertaisarvioijana, kun Lapissa asuvat taiteilijat ja Lappiin teoksensa kohdistavat taiteilijat hakevat työskentely- ja kohdeapurahoja Taiteen edistämiskeskukselta.

On tyypillistä, että valta taidemaailmassa on pääkaupunkiseudulla, jossa isot instituutiot, säätiöt ja rahoittajat pitävät päämajaansa. Apurahoja ja teoshankintoja keskittyy etelään samalla, kun Lappiin voidaan pyrkiä tuomaan taidetta ja kulttuuria kehitysapuna. Korkeataide määritellään ja arvotetaan etelässä kolonialistisesti. On yleistä, että taiteilijoiden työskentelyapurahojen myönnöt painottuvat pääkaupunkiin, kun annettuja rahoituksia verrataan hakijamääriin.

Alueelliset taidetoimikunnat ovat perinteisesti painottaneet alueella asuvien taiteilijoiden avustamista. Tämä on tärkeää: tällä hetkellä taiteilijat muuttavat etelään parempien tukirakenteiden ja verkostojen perässä. Taiteilijoiden näkökulmasta kyse on alueellisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Maakunnille puolestaan on tärkeää, että taitelijat voivat asua maakuntakaupungeissa ja kylissä. Taiteilijat vaikuttavat alueidentiteettiin ja luovien alojen synergiaan ja siten vetovoimaan ja aluekehitykseen.

Taidemaailmassa ei ole merkkejä rakenteellisen kolonialisaation purkamisesta. Päinvastoin, alueellinen valta on heikentynyt Taiteen edistämiskeskuksen hallinnollisten muutosten myötä. Aiemmin Lapin taidetoimikunnan esittelijänä toimi Rovaniemen toimipisteen pääsihteeri ja silloin esittelijällä oli osaltaan mahdollisuus linjata alueella asumisen merkitystä, kun toimikunta punnitsi arvioitaan. Nyt Oulun toimipisteessä työskentelevä Ulla Lassila toimii esittelijänä Lapin, Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnassa. Käytännössä tämä näkyi keväällä 2020 jaetuissa apurahoissa, kun Lapin taidetoimikunnan apurahoja meni Oulussa ja Helsingissä asuville taiteilijoille.

Toimin hallituksen puheenjohtajana Lapin taiteilijaseurassa, jonka tehtävä on Lapin kuvataiteen edunvalvonta. En kyseenalaista taidetoimikuntien rahoittamien hankkeiden taiteellista laatua vaan hallinnon, jota johdetaan toisesta maakunnasta. En myöskään kritisoi niitä etelässä asuvia taiteilijoita, jotka haluavat osallistua Lapin taidemaailmaan: tervetuloa! Mielipiteeni on, että Lapin ja dekolonialisaation näkökulmasta taidehallinnon ja taiderahoituksen valtaa tulee jyvitettää enemmän alueille.

Julkaistu

Alueellinen yhdenvertaisuus huomioitava korona-elvytyksessä

Riikka Karppinen, Timo Törmänen ja Maria Huhmarniemi valottavat Lapin näkökulmaa vihreän elvytyksen tavoitteista Lapin Kansan lukijapalstalla.

Lapin Kansan pääkirjoitus (2.6.) puolusti alueellista yhdenvertaisuutta koronaviruksen jälkeisessä elvytyksessä. Viesti on tärkeä, ja me lappilaiset vihreät jaamme saman kannan elinehtojen turvaamisesta kaikkialla Suomessa.

Pääkirjoituksessa painotetut joukkoliikenneratkaisut ovat osa elvytystä, jonka kautta rakennetaan kestävää yhteiskuntaa ja tulevaisuutta. Joukkoliikennetuen tulee koskea myös maakuntakaupunkeja, jotta toimivat yhteydet turvataan myös suurten kasvukeskusten ulkopuolella. Sisäministeri Maria Ohisalon esitys kattaa enemmän kuin mediassa mainitut kuusi kaupunkia, ja tavoitteena on kehittää joukkoliikennettä kaikkialla maassa. Koska myös liikennöitsijöille tilanne on ollut hyvin vaikea, menetysten korvaamiseen tarvitaan nyt tukea. Lapissa kyse on jo lähtökohtaisesti harvojen yhteyksien olemassaolon turvaamisesta. Tuoreessa lisäbudjetissa nämä huomioitiin, ja tukea saadaan koko maahan.

Nopeiden junayhteyksien kehittämiseen etelästä pohjoiseen on panostettava vahvasti. Myös Vihreiden esittämä, lisäbudjettiin mukaan otettu sähköistetty ratayhteys Torniosta Ruotsiin tarjoaa Lapille upean reitin Eurooppaan. Hyvien ratayhteyksien avulla lento- ja autoliikenne vähenee luontaisesti: ei painostamalla, vaan tarjoamalla vaihtoehtoja.

Lapissa myös yksityisautoa on usein käytettävä. Sen vuoksi on edistettävä kotimaisen biokaasun ja uusiutuvista raaka-aineista valmistettujen polttoaineiden käyttöä. Pyöräilyn osalta taajamien reittiverkostojen parantaminen on hyvä lisä työmatka- ja arkiliikuntaan. Pääkirjoituksen väite pyöräbaanasta Helsingistä Nuorgamiin on virheellinen, eikä se alueelliset realiteetit huomioiden ole edes järkevää.

Elvytyksessä on huomioitava monia kysymyksiä. Lapissa erityisesti matkailu, yrittäjät ja kunnat ovat joutuneet koville. Koronakriisin jälkeistä yhteiskuntaa on rakennettava kestävästi ja niin, että alueellinen yhdenvertaisuus ja hyvinvointi toteutuvat kaikkialla maassamme.

Riikka Karppinen, Vihreiden varapuheenjohtaja
Timo Törmänen, Lapin Vihreiden puheenjohtaja
Maria Huhmarniemi, Rovaniemen Vihreiden puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 5.6.2020

Julkaistu

Taidekasvatuksen voima: Unescon kansainvälinen taidekasvatusviikko

Tämä viikko on Unescon kansainvälinen taidekasvatusviikko. Teemana on taidekasvatuksen voima yhteisössä: miten taidekasvatus tuo yhteen koulut, nuoret, kylät, kaupungit ja perheet.

Rovaniemi on todellinen yhteisöllisen taidekasvatuksen osaamiskeskus. Lapin yliopistossa yhteisöllistä taidekasvatusta on kehitetty, tutkittu ja edistetty jo kahdenkymmenen vuosikymmenen ajan.

Kuvataidekasvatuksen koulutusalalla sekä Arctic Art and Design maisteriohjelmassa voi opiskella myös soveltavaa taidetta, jossa taiteen ja taidekasvatuksen menetelmiä hyödynnetään muun muassa sosiaalityöhön ja hyvinvointisektorille sekä muille aloille.

Lapin yliopiston osaamisen lisäksi Rovaniemellä on runsaslukuisesti taidekasvatuksen ammattilaisia, jotka työskentelevät kouluissa ja yhdistyksissä. Esimerkiksi Piste kollektiivi on merkittävä taidekasvatuksen osaaja. Kaupungissa on myös koulutuspolku taidepainotteisesta lukiosta taiteiden tiedekuntaan.

Rovaniemeläinen laaja-alainen taidekasvatuksen osaaminen heijastuu kulttuuritarjonnan laadukkuuteen ja kaupungin ilmapiiriin! Meillä on vahvuus, jonka voimme tunnistaa entistä paremmin, jota vaalia ja josta saada syviä kokemuksia. Laadukas taidekasvatus ja taidekasvatuksen osaaminen taide- ja kulttuuripalveluissa on Rovaniemen veto- ja pitovoimatekijä.

Kuva on Rovaniemi viikolta 2019. Musiikkoulu Pop Up ohjasi lasten musiikkituokioita Lappia talon edessä lämpimänä kesäpäivänä. Rovaniemi viikon teemana oli silloin kotikulmilla ja viikon upea ohjelma toi yhteen kaupunkilaiset. Taiteessa ja kulttuurissa on voimaa!

Julkaistu

Huoli luonnon monimuotoisuudesta yhdistää

Pohjoisessa moni laji, kuten naali, on vaarassa kadota ilmaston lämpenemisen seurauksena. Viime vuosina uutiset luonnon monimuotoisuuden, eli lajien runsauden ja muuntelun – elämän koko kirjon – vähenemisestä ja lajien katoamisesta ovat olleet toinen toistaan lohduttomampia. Vuonna 2019 julkaistun YK:n kansainvälisen raportin mukaan maailman lajeista jopa miljoona on sukupuuton partaalla. Useat Suomessakin tavalliset lajit, kuten hömötiainen, ovat vähentyneet nopeasti. Moni miettii, vieläkö lapset oppivat tuntemaan lintuja, jotka ovat olleet tavallisia meidän lintulaudoillamme. Entä perinteiseen kulttuurimaisemaan kuuluvat niittykukat? Ja pölyttäjät, joista ekosysteemit ja myös kotimainen ruoantuotanto ovat riippuvaisia?

Luonnon monimuotoisuus ei vähene itsestään vaan ihmisen toiminnan seurauksena. YK:n raportti painottaa, että luonnon köyhtymisen syyt liittyvät laajasti ihmisen toimintaan, kuten ylikulutukseen, maa- ja merialueiden käyttötapoihin, ilmastonmuutokseen ja saastumiseen. Esimerkiksi Suomessa metsälajien uhanalaistuminen on seurausta metsätalouden käytännöistä.

Vietämme tällä viikolla kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden viikkoa, joka lisää tietoisuutta ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Lappilaiset ovat olleet tänä keväänä ajankohtaisen keskustelun ytimessä. Sierilän patoallassuunnitelma uhkaa arvokasta koskialuetta, Ylitorniolla haluttiin yhtenäistää luonnonsuojelualuita laajemmiksi ja rovaniemeläiset surevat kaupunkikeskustasta kaadettuja puita. Rovaniemellä on vireillä kuntalaisaloite: ”Vanhoja puita ja pesimäpaikkoja lähimetsiin”, joka kannattaa käydä allekirjoittamassa! Aloitteen viesti on, että , että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on kaikkien meidän vastuullamme ja voimme aloittaa lähimetsistä.

Meillä ihmisillä on avaimet tukea luonnon monimuotoisuutta ja kääntää haitallisen kehityksen kelkka. Näin on tehty ennenkin. Pelastettiinhan laulujoutsenkin sukupuuton partaalta Suomen kansallislinnuksi 1940-luvulla. Tarvitsemme sekä ruohonjuuritason työtä että poliittista ohjausta, joka kääntää isommat rattaat.

Vihreät on puolue, joka ottaa ympäristöasiat vakavasti. Yhteiskunnan toiminta vaikuttaa aina tavalla tai toisella ympäristöön, joten ympäristövaikutusten arvioiminen tulee tuoda osaksi kaikkea päätöksentekoa. Päättäjiltä tarvitaan myös rohkeutta tehdä kestäviä ratkaisuja. Tavoitteena on, että Lapissa on tulevaisuudessakin puhtaita vesiä, naavaa puissa ja lunta. Onhan luonnon monimuotoisuus hyvinvointimme edellytys. Tule mukaan tekemään Lapin vihreää politiikkaa!

Maria Huhmarniemi & Laura Tarvainen

Julkaistu Lapin Kansan Lukija-palstalla 25.5.2020

Julkaistu

Mitä kuuluu käsityömatkailun kehittämiseen?

Maria Huhmarniemi, Piia Kilpimaa, Outi Kugapi & Laura Laivamaa

Julkaistu Lapin Kansassa 13.5.2020

Vallitseva koronapandemia on luonut epävarmuutta matkailualaan ja haastanut kehittämistyötä. Osaltaan se on kuitenkin myös edistänyt uusien, kestävämpien palveluiden, kuten käsityö- ja taideperustaisten matkailupalvelujen innovointia ja tuottamista odottamaan matkailuvirtojen uudelleenavautumista. Havaintojemme perusteella paikalliset käsityöt ja käsityömatkailupalvelut kiinnostavat esimerkiksi pohjoismaisia lähialueen matkailijoita ja lähimatkailun odotetaankin kasvavan koronarajoitusten höllennyttyä.

Käsityömatkailu tarjoaa toimintaa kaikille aisteille. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa matkamuistojen ostamista, mutta sen lisäksi myös mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi käsityömessuille, erilaisiin näyttelyihin sekä työpajoihin. Työpajat voivat olla hyvin erilaisia: kahdenvälisestä matkailijan ja käsityöläisten kohtaamisesta useiden päivien kursseihin. Parhaimmillaan työpajat painottavat paikallisuutta sekä palveluiden sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä: työpajat kertovat aidosta kulttuuristamme ja tuovat tuloa paikallisille.

Työpajojen suunnittelu, ohjaaminen ja markkinointi edellyttää erityisosaamista. Koulutus ja pilotointi edesauttavat käsityöläisiä ja taiteilijoita kehittämään palveluita, jotka ovat saatavilla ympäri vuoden ja kiinnostavat erityisesti kesämatkailijoita. Tuotteita on hyvä myös testata ennen niiden viemistä matkailumarkkinoille. Tätä edesauttaakseen Lapista käsin ja Taideperustaisia palveluja matkailuun -hankkeet suunnittelivat yhdessä viikon kestoisen pilotin Arctic Design Week -tapahtuman ajaksi. Tuolloin tarkoituksenamme oli kokeilla työpajoja matkailijoille useiden käsityöläisten ja taiteilijoiden voimin. Valitettavasti pilotti jouduttiin perumaan juuri ennen sen toteutusta koronapandemian takia. Emme kuitenkaan ole luopuneet aikeesta vaan etsimme koko ajan uusia mahdollisuuksia pilotin toteuttamiseen.

Työpajojen kehittämiseen ja pilotointiin liittyy siis paljon yllättäviäkin haasteita. Oman lisähaasteensa työpajojen toteuttamiseen tuovat myös tilat, sillä valitettavan usein käsityöläisiltä ja taiteilijoilta puuttuvat sellaiset tilat, joissa työpajoja voisi tarjota matkailijoille, vaikka innostusta työpajojen pitämiseen olisikin. Tarve on ilmeinen erityisesti Lapin kaupungeissa: kylissä käsityöpalvelut voivat limittyä luontevasti maaseutumatkailun ympäristöihin. Monet käsityöläisistä valmistavat tuotteitaan pienissä työhuoneissa kaupungin lähiöissä, mikä ei mahdollista työpajojen myyntiä isoille ryhmille eikä yksittäisten matkailijoiden piipahtamisia. Olisiko siis mahdollista rakentaa verkostoa matkailuyritysten, käsityöläisten ja taiteilijoiden välille, jotta matkailijoille saataisiin uusia, houkuttelevia palveluita tarjolle koronatilanteen lauettua? Tällaisten palveluiden avulla voisimme lisätä viipymää, houkutella lähimatkailijoita luoksemme ja ennen kaikkea erottua muista alueista tarjoamalla enemmän kulttuuriin pohjautuvia palveluita.

Kirjoittajat työskentelevät Lapin yliopiston koordinoimissa hankkeissa: Lapista käsin (ESR) ja Taideperustaisia palveluja Lappiin (EAKR).

KUVA: Saana Lapinkangas Lapinkettu-yrityksestä demonstroi käsityömatkailupalvelua. Kuva Outi Kugapi 2020.

Julkaistu

Kirja luontokuvasta soveltavana taiteena

Olemme julkaisseet kirjan, joka käsittelee luontokuvauksen ja soveltavan kuvataiteen uusia tuulia. Kirjassa tarkastelemme luontokuvausta ja taidetta aluekehittämisen, kulttuurisen identiteetin ja paikallisen talouden näkökulmista.

Soveltavan taiteen taustat liittyvät sekä nykytaiteeseen että luovaan talouteen, joiden usein odotetaan kukoistavan vain kaupungeissa. Keskuksissa luovien alojen yritysten määrä lisääntyy ja yrittäjät ja taiteilijat tukevat toisiaan, muita elinkeinoja ja yleistä elinvoimaisuutta. Lapin yliopiston kehittämistutkimuksessa on kuitenkin noussut esiin, että luovien alojen innovatiiviset toimintatavat ovat mahdollisia myös maaseudulla ja tunturikylissä.

Pohjoisen ja arktisen alueen hyvinvointi nousee osaamisesta ja luovasta pääomasta. Tarvitaan koulutusinvestointeja ja eri alojen työpaikkoja, jotta nuoret voivat pysyä Lapissa. Luovilla aloilla tämä edellyttää uusia sisältöjä, toimintatapoja ja malleja taiteilijoiden ja muotoilijoiden koulutukseen, jotta heillä on tahtoa ja taitoja työskennellä yrittäjinä ja palveluiden tuottajina Lapissa. Tässä kirjassa on inspiroivia esimerkkejä palveluihin, jotka liittyvät patikointiin, tähti- ja revontulikuvaukseen ja virtuaalisiin luontokokemuksiin.

Kirjan ovat toimittaneet Timo Jokela, Maria Huhmarniemi ja Jaana Paasovaara. Kirja perustuu Kuusamossa toteutettuun Soveltavan kuvataiteen ja luontokuvauksen maisteriohjelmahankkeeseen. Kirjoittajia ovat Lapin yliopiston asiantuntijat, vierailleet opettajat ja nyt jo valmistuneet taiteilijat ja luontokuvaajat. He ovat asiantuntijoita ja käytännön toimijoita, jotka voivat osaamisellaan vastata Pohjois-Suomen nykyisiin ja tulevaisuuden tarpeisiin.

Kirja löytyy täältä: https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/64216

Julkaistu

Kuntalaisaloite lähimetsien puolesta

Liian usein vanhoja puita kaadetaan Rovaniemen lähimetsistä ilman syytä. Teimme kuntalaisaloitteen, jossa vaadimme Rovaniemen lähimetsien hoitoon luonnon monimuotoisuutta sekä metsien virkistyskäytön ja maisema- ja kulttuuriarvojen ensisijaisuutta. Kaipaamme kelottuneita puita ja lahopuita hömötiaisille! Kuntalaisaloitteen tekijät ovat Mervi Löfgren, Maria Huhmarniemi, Mari Mäkiranta, Tuija Hautala-Hirvioja, Anna-Liisa Ylisirniö. Allekirjoitathan aloitteen täällä!

Julkaistu

Luonto ja luova talous poh­joi­ses­sa – Lapin Kansan podcast

DESIGN IN NORTH -podcast sarjassa keskustellaan pohjoisesta ja luovasta taloudesta taiteen  ja  muotoilun  otteella. Kolme  maakunnan ihmistä kerrallaan kokoontuu keskustelemaan jaksoittain vaihtuvista teemoista.20  minuutin  pituiset  jaksot  ilmestyvät  kahden  viikon  välein. Asenne  on  kehittävä, mahdollisuuksia näkeväja tulevaisuutta tavoitteleva. Puhujina kanssani on yrittäjä Minna Rimpiläinen ja maakuntajohtaja Mika Riipi.

Kuuntele täältä!

Julkaistu

Lapin kestävä tulevaisuus nojaa puhtaaseen luontoon

Kanadalainen malminetsintäyhtiö Mawson Resources Ltd on tehnyt vuodesta 2011 malminetsintää Ylitornion kunnassa Rovaniemen kaupungin rajan läheisyydessä Mustiaapa-Kaattasjärven Natura-alueella. Alue kuuluu myös kansalliseen soidensuojeluohjelmaan sekä alueella sijaitsee Palokkaan vanhojen metsien suojeluohjelma-alue.

Lue Timo Törmäsen ja minun mielipidekirjoitus Lapin Kansasta.

Julkaistu

Lapin yliopiston henkilöstövähennykset huolettavat

Tänä vuonna pääsiäisenalusviikko tuntui kovin raskaalta. Maailmanlaajuisen koronakriisin ja laman lisäksi huolta toi uutinen Lapin yliopiston huomattavista henkilöstövähennyksistä.Lapin yliopistossa 39 henkilöä noin 600:sta työntekijästä lähtee. Leikkaukset tehdään niin sanotulla juustohöyläperiaatteella. Samalla henkilökunnan tulostavoitteita ei vähennetä. Töitä jatkavien tulee tuottaa sama tai aina vain kasvava määrä perus- ja jatkotutkintoja, opintopisteitä, julkaisua sekä hankkeita, joissa on ulkopuolinen rahoitus. Miten tämä on mahdollista?

Jo nyt suuri osa työntekijöistä on tiukilla. Viime vuosina olemme jo tehostaneet opetus- ja ohjausmenetelmiä ja harjaantuneet nopeiksi julkaisijoiksi ja luoviksi ja sinnikkäiksi rahoituksen hakijoiksi. Henkilökuntaa on vähennetty jo aiemmin: tukipalveluita on karsittu ja monen hyvän kollegan töiden loppumista on harmiteltu.

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä mietin, mitä voin itse tehdä, jos työni jatkuu. Ehkä kursseja voi muutaa verkko-opinnoiksi, joissa opiskelijat suorittavat annetut tehtävät ilman vuorovaikutusta opettajan kanssa? Ehkä, mutta toimintatapaan liittyy riskejä. Taide- ja opetusalalla vain pieni osa sisällöistä soveltuu opiskelijoiden täysin itsenäiseen opiskeluun.

Ehkä tutkimusrahoitusta voi hakea vielä lisää? – Näin varmasti pyritään tekemään. Rahoituksen hakeminen kuitenkin paitsi tuo myös vie resursseja. Tutkimusrahoituksesta kilpaillaan hurjalla tavalla. Rahoituksen saamisen edellytyksenä on yleensä aktiivinen tutkimustoiminta. Miten pienenevä henkilökunta voi jyvittää aikaansa tutkimukseen?

Ehkä väitöskirjojen ohjaajat voivat tehdä tiiviimpää yhteistyötä tohtorikoulutettavien kanssa? Se tehostaa jatko-opiskelua ja tuo julkaisutuloksia. – Tämä tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta on vain pieni osa työnkuvaa.

Lapin yliopiston henkilöstövähennyksiä ei varmasti ole tehty kevein mielin eikä heppoisin perustein. Taustalla on edellisillä hallituskausilla tehdyt leikkaukset yliopistojen perusrahoituksesta, mikä on heikentänyt toiminnan edellytyksiä jo aiempina vuosina. Ymmärrän toki, että kustannukset on pidettävä resurssien puitteissa. Ajoissa tehdyt henkilöstövähennykset on ratkaisuna parempi kuin totaalinen konkurssi. Juustohöylän sijaan odotin kuitenkin rakenteellisia muutoksia, kuten joidenkin koulutusohjelmien lopettamista tai yhdistämistä. Toivoin myös, että säästöjä olisi löytynyt tila- ja matkakustannuksista.

Koulutus, joka toteutuu Lapissa, sitouttaa eri alojen osaajia Lappiin. Siksi korkeatasoinen koulutus on todella tärkeää koko Lapin alueen aluekehityksen näkökulmasta. Kun haluamme säilyttää laadukkaan tutkimuksen ja opetuksen sekä arktisten alueiden osaamisen Suomessa ja Lapissa, on yliopistojen rahoitus saatava kuntoon. Suomen nykyinen hallitus onkin korottanut ylipistojen rahoitusta. Toivon, että Lapin yliopiston johto käyttää resurssinsa viisaasti ja huomio päätöksissään henkilöstönsä jaksamisen.

Itselleni pääsiäisen lomapäivät olivat mahdollisuuksia “varastaa” työtunteja tutkimukseen keskittymiseen: kuten melkein kaikki lomat aiemminkin. Onneksi lapset laittoivat rajoja töihin uppoamisessa. Oli mahdollista hiihtää, ladata akkuja ja rentoutua lasten kanssa.

Olipa omat työt katkolla, loppumassa tai jatkumassa, toivon kaikille voimia ja ilon hetkiä arkeen.