Julkaistu

Aalistunturin luontoaktivismi

Metsähallitus aloitti tammikuun alussa Aalistunturin ympäristössä metsien hakkuut. Hakkuut tehdään Kolarissa lähellä luonnonsuojelualuetta. Ympäristöministeriöön on tehty esitys alueelle perustettavasta kansallispuistosta ja luonnonsuojelualueen laajennuksesta. Luontoaktivistit ovat protestoineet Aalistunturilla. He ovat vaatineet avointa keskustelua sekä hakkuiden välttämistä kansallispuisto- ja suojelualue-esitysten käsittelyn ajaksi.

Metsänsuojelu ja aktivismi on herättänyt lehdissä ja sosiaalisessa mediassa laajasti keskustelua. Aktivismista on kirjoitettu sekä ihaillen että vähätellen. Ilmiötä voi tarkastella myös ympäristöaktivistisen nykytaiteen näkökulmasta. Niin ympäristöaktivistien kuin monien pohjosen taiteilijoiden näkökulma metsäkeskusteluihin, kuten myös Lapin kaivoshankesuunnitelmiin, rikastaa keskustelua. Aktivismi osoittaa yhteiskunnallisia epäkohtia ja pyrkii vuoropuheluun. 

Tutkimustulokset hiilinielujen vähenemisestä ja tavallisina pidettyjen lintujen ja kasvien uhanalaistumisesta motivoivat taiteilijoita ja luontoaktivisteja. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat suoria uhkia koko ihmiskunnalle ja planeetalle. Metsien suojelu ja metsänhoidon kestävyys on olennainen osa paitsi Suomen myös globaalin maailman selviytymistä. Keski-ikäisinä äiteinä, taiteilijoina ja tutkijoina olemme arvostaen seuranneet nuoria, jotka tiedostavat uhkan laajuuden ja peräänkuuluttavat vaikuttavampia tekoja. Kun yksilön tai pienyhteisöjen valinnat esimerkiki kuluttajina tuntuvat riittämättömiltä, syvenevään ympäristökriisiin tarvitaan vaikuttamismahollisuuksia. Elokapina on liike, joka pyrkii konkreettisilla ja väkivallattomilla teoilla vastaamaan tähän haasteeseen. 

Nuorten vähentynyt kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen perinteisin puolueopoliittisin keinoin on vakava yhteiskunnallinen haaste demokratian kannalta. Tilastokeskuksen mukaan 18–24-vuotiaiden nuorten äänestysprosentti oli kuntavaaleissa vuonna 2021 35,4% ja aluevaaleissa 2022 vain 27,1%. Nuorten vähäinen osuus puoluiden ehdokkaissa ja äänestäjissä on huolestuttavaa. Luontoa koskevat poliittiset päätökset vaikuttavat ratkaisevasti nuorten tulevaisuuteen: elinkelpoiseen planeettaan ja vakaaseen yhteiskuntaan tulevaisuudessa. 

Näemme Elokapinan tärkeänä yhteiskunnallisena liikkeenä ja nuorten aktiivisuuden keskeisenä kansalaistaitona. Ollennaista on kuunnella näitä mielipiteenilmauksia ja huomoida ne päätöksenteossa. Metsähallituksen on pyrittävä keskusteluun myös paikallisten ja luonnonsuojelijoiden kanssa. Hakkuiden suunnittelussa on syytä punnita sosiaalisen hyväksymisen, luonnon kantokyvyn ja kestävyyden kysymykset.

Nyt on hyvä aika käydä keskustelua siitä, mitä ilmasto- ja kestävyyskasvatuksessa kyetään oppimaan nuorilta. On aika pohtia myös sitä, miten poliittisessa päätöksenteossa voidaan entistä paremmin huomioida nuoret vaikuttajina ja yhteiskunnallisesti aktiivisina. Iloitsemme siitä, että Elokapinan myötä runsas joukko suomalaisia nuoria eri paikkakunnilla on sitoutunut ilmasto- ja ympäristöaktivismiin.

Maria Huhmarniemi & Mari Mäkiranta, kuva Mari Mäkiranta

Julkaistu

Lisätään opinnäytetyöyhteistyötä

Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston opiskelijoilta voi tilata tutkielmia opinnäytetöinä. Tilaustutkimuksia voi integroitua perus- ja jatko-opintoihin. Myös Rovaniemen kaupungin kehittämishankkeiden toteutukseen voi sisällyttää opinnäytteitä. Opinnäytetöitä tilaamalla kaupunki saa uutta tietoa toiminnan kehittämiseen, ulkopuolista näkemystä, ratkaisuehdotuksia sekä motivoituneita tekijöitä kehittämishankkeisiin. Opiskelijalle voidaan maksaa toimeksiantona tehtävästä opinnäytetyöstä joko palkkaa, apurahaa, kulukorvausta tai veronalaista palkkiota. Maksettavasta korvauksesta tulee tehdä sopimus.

Opinnäytetöiden tilaamiseen sopiva rahoitusta on Arktisen tutkimuksen ja koulutuksen sekä Rovaniemen kaupungin kehittämisrahastossa, josta voidaan käyttää rahaston tuottoa. Rahaston tarkoituksena on edistää ja tukea Lapin yliopiston ja ammattikorkeakoulun koulutusta, tutkimusta ja kehittämistoimintaa. Opinnäytetöiden tilaaminen on yksi yhteistyömuoto, joka tukee korkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä kaupungin intressiä.Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston tutkielman ohjaajat käyttävät työaikaansa opinnäytetöiden ohjaamiseen. Työ on tuloksellisinta, kun samasta aihepiiristä tilataan muutama rinnakkainen opinnäytetyö.

Tämän aloitteen allekirjoittajat ehdottavat, että 1) määritellään vuotuinen budjetti opinnäytetöiden tilaamiseen, 2) tarkastellaan aina opinnäytetöiden tarpeita ja mahdollisuuksia käynnistyvissä hankkeissa, 3) keskustellaan kaupungin kehittämiseen liittyvien selvitysten tarpeista kaikissa lautakunnissa.

Julkaistu

Ei korkeakoulujen lukukausimaksuille

Korkeakoulujen lukukausimaksut nousivat keskusteluaiheeksi, kun YLE uutisoi että ”Lapin korkeakoulurehtorit eivät tyrmää lukukausimaksuja”. Rehtorit peräävät asian selvittämistä, kun taas korkeakoulujen opiskelijakuntien edustajat tyrmäsivät koko keskustelun.

Olen täysin samalla kannalla kuin Krista Perälä ja Julia Nikusaari: maksuton koulutus on perusta, jonka päälle koko tasa-arvoinen suomalainen koulutusjärjestelmämme on rakennettu. On arvokasta ja tärkeää, että suomalaiset voivat taustoistaan riippumatta kouluttautua pitkällekin. Maksuttoman koulutuksen puolustaminen on tasa-arvon ja sivistyksen puolustamista, kuten Perälä ja Nikusaari toteavat. (linkki heidän mielipiteeseen kommentissa.)

Lukukausimaksukeskustelu on osa poliittista kamppailua, joissa määritellään koulutuksen yhteiskunnallista merkitystä. Koulutusjärjestelmän ensisijaiseksi tavoitteeksi ei tule nähdä talouden palvelua.

Opetan yliopistossa kansainvälisessä ohjelmassa, jossa osa opiskelijoista maksaa lukukausimaksua. Suomen korkeakoulujärjestelmään tuotiin Sipilän hallituskaudella lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Meidän opettajien työn laatu ei kuitenkaan lainkaan nouse riippuen siitä, onko luokassa ns. maksavia asiakkaita vai ei. Maailmallakin lukukausimaksujen vaikutus opetukseen on epäselvä, kuten selviää Jussi Systän ja Mikko Lahtisen artikkelista Politiikasta-lehdessä.

Aiemmin tavoiteaikaa pidemmät opiskeluajat nähtiin ongelmana, jota pyrittiin ratkomaan opiskelijan aseman ja vapauden heikennyksillä sen sijaan, että olisi investoitu opetukseen ja ohjauspalveluihin. Opiskelijoiden toivottiin päätyvän nopeammin työmarkkinoille. Nyt käsillä on nuorten mielenterveyskriisi. Monen opiskelijan edellytykset opiskella ovat heikentyneet mielenterveyden ongelmien tai vaikeiden elämäntilanteiden myötä. On ironista, että juuri työkykyisten nuorten määrän voidaan ajatella ratkaisevan Suomen taloudenkin tulevaisuutta.

Nuorten hyvinvointi ja opiskeluajan paineettomuus on otettava lähtökohdaksi lukukausimaksukeskustelussa. Suomen koulutusjärjestelmän rahoitusta on jatkossakin koottava veroista lukukausimaksujen sijaan. Siten Suomeen saadaan tarvittavia osaajia, tutkijoita ja taiteilijoita.

Vihreiden puoluepoliittisessa ohjelmassa on seuraavat tavoitteet:

1.Turvataan korkeakoulujen toimintaedellytykset ja palautetaan sivistys korkeakoulupolitiikan ytimeen

2.Lisätään korkeakoulujen perusrahoitusta pysyvästi sekä uudistetaan järjestelmää kannustamaan laadukkaaseen opetukseen ja tutkimukseen

3.Helpotetaan korkeakouluun pääsyä

4.Mahdollistetaan täysipainoinen opiskelu

5.Puolustetaan koulutuksen maksuttomuutta

6. Lisätään jatkuvaa oppimista

Oletan, että näistä tavoitteista keskustellaan eduskuntavaalien alla. Vihreät asettuu politiikassa tinkimättömäksi koulutuksen puolustajaksi.

Julkaistu

Työpaja puiden ja kivien kohtaamiseen

Dualistinen länsimainen kulttuuri jakoi taiteen, muotoilun ja käsityön erillisiksi tieteenaloiksi. Samalla länsimainen dualismi ja modernismi erotti taiteen myös hengellisyydestä: perinteisesti tanssia, laulua ja rummutusta on voitu harjoittaa myöskin siten, että eroa taiteen ja henkisyyden välillä ei välttämättä ole voinut tehdä.

Arktisessa taiteiden tutkimuksessa korostuu taiteen, muotoilun ja käsityön yhteys toisiinsa ja luontokulttuuriin. Kyse on taidekäsityksen muodostamisesta dekolonisaation hengessä, niin alkuperäiskansojen kuin muiden pohjoisten kulttuurien sisällä. Taiteella on keskeinen merkitys kolonialismin purkamisessa: taide ja kulttuuri voi auttaa vahvistamaan kulttuurista identiteettiä ja kulttuurista ylpeyttä – kunkin kokemusta omasta tekijyydestä ja osallisuudesta omaan alueelliseen kulttuuriin. Taide voi olla myös keino historian elvyttämiseen nykykulttuurin tarpeisiin ja kontekstiin. Sivusimme näitä kysymyksiä Francis Joyn kanssa, kun kirjoitimme tutkimuksessamme, jossa on pyrkimys mielen dekolonisaatioon elvyttämällä ihmisen vuoropuhelua puiden ja luonnonhenkien kanssa. 1500-luvulta alkaen suhteita puihin pidettiin pakanallisina ja siten ne menettivät pyhyytensä.

Meidän kokeellisissa työpajoissa on nostettu joitakin elementtejä perinteestä mutta taiteen ja nykykulttuurin kontekstissa. Samalla pohdimme eettisyyttä: kulttuurin perinteiset muodot tai niiden nykysovellutukset eivät ole automaattisesti oikeudenmukaisuus- tai kestävyysajattelun mukaisia. Toisaalta on tarvetta uudistaa sellaisia kulttuurimuotoja, jotka lisäävät luontoyhteyttä ja tuovat ihmisten elämään sisältöä kulutus- ja suorituskeskeisen rallin tilalle tai vastapainoksi. Työpajoja koskeva artikkelimme julkaistiin juuri Glen Couttsin ja Timo Jokelan toimittamassa Relate North #9 -kirjassa.

Kiitos toimittajille ja onnea muille julkaisuun osallistuneille! Kirjan voi lukea online

Julkaistu

Monimuotoisuuden suojelu ja lisääminen metsien hoito- ja käyttösuunnitelman keskeiseksi tavoitteeksi

Rovaniemellä on huomattava metsäpinta-ala. Metsien hakkuutapa sekä siihen liittyvä maanmuokkaus vaikuttavat merkittävästi luonnon monimuotoisuuteen sekä ilmastoon. Metsien hoidolle tuleekin määritellä selkeät tavoitteet, joissa monimuotoisuuden lisääminen ja suojelu sekä hiilinielujen säilyttäminen on huomioitava. Viihtyisät ja ulkoilemaan houkuttelevat, lajistoltaan monimuotoiset, metsät tukevat rovaniemeläisten hyvinvointia ja monia elinkeinoja. Metsistä saadaan taloudellista hyötyä muun muassa hyvinvointipalveluissa, liikunnassa ja matkailussa.

Rovaniemellä on aloitettu syksyllä 2021 metsien kartoitus. Työ on jatkunut syksyyn 2022 asti ja jatkuu Metsien hoito- ja käyttösuunnitelman laatimiseen. Kartoituksessa on laskettu puuston määrä, puuston kasvuennusteet 2070-luvulle saakka sekä hiilitunnukset. Metsäomaisuus on jaettu käyttöluokkiin ja jaon perusteena oli yleiskaavan mukaiset kaavavaraukset. Käyttötarkoituksia ovat
1. Ounasvaara
2. Yleiskaava-alueen metsät kaavamerkintöjen perusteella olevat metsäalueet (kaavamerkinnät V, VL, VR, Vu, RM ja SR)
3. Yleiskaava-alueen talousmetsät (M, MU ja MT)
4. Yleiskaavan ulkopuoliset talousmetsät

Metsänkäsittelymenetelmien valinnalla voidaan vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen sekä alueen vesistöjen tilaan. Niin sanotut uudistus- ja päätehakkuut ja niitä seuraava maaperän muokkaus aiheuttavat vesistöpäästöjä, jotka ovat muun muassa ravinnepäästöjä (kuten typpeä ja fosforia) ja kiintoainepäästöjä. Nämä päästöt aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä. Erityisesti turvemailla metsätalous aiheuttaa myös liettymistä aikaan saavia humuspäästöjä vesistöön. Suometsien ojat lisäävät hiilen hajoamista ja vapautumista ilmakehään. Ojitettujen soiden ennallistamisen mahdollisuudet tulee kartoittaa metsien hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnan yhteydessä.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Rovaniemen kaupunki asettaa monimuotoisuuden lisäämisen ja suojelun sekä hiilinielujen säilyttämisen metsänhoidon keskeisiksi tavoitteiksi. Esitämme myös, että metsien hoito- ja käyttösuunnitelmaan kirjataan mahdollisimman laaja siirtymä jatkuvaan kasvatukseen ja pieniin aukkohakkuisiin avohakkuiden sijaan. Samalla suunnitelmassa on osoitettava uusia suojelualueita. Ojitettujen soiden ennallistaminen tulee myös suunnitella metsien hoito- ja käyttösuunnitelmassa. 

Julkaistu

Yle Areena: Pohjoisen taiteella ilmastokriisin etulinjaan

Artivismissa taideperustainen toiminta yhdistyy aktivismiin. Miltä näyttää pohjoisen kantaaottava taide? Taiteen kautta on mahdollista auttaa uhanalaisia yhteisöjä menestymään muuttuvassa maailmassa. Esimerkiksi taidekasvatuksen avulla voi osallistaa nuoria ja opettaa tapoja ilmastonmuutokseen liittyvien tunteiden ja ajatusten ilmaisuun. Keskustelemassa politiikan tutkija Jarmo Rinne, Lapin yliopiston professori Timo Jokela ja kuvataiteilija Maria Huhmarniemi. Moderaattorina Maiju Saijets.

Katso paneelikeskustelu Yle Areenasta

Julkaistu

Pohjoisen taiteella ilmastokriisin etulinjaan

Vuonna 2008 tein ilmastokriisi ja -aktivismi aiheisen installaation, jonka kantoi nimeä Ruokapöytäkeskusteluja / Maapallon keuhkot. Teoksessa oli ruokapöytiä, virkaamiani puiden muotoisia liinoja sekä haastatteluaineisto, jota pystyi kuuntelemaan kaiuttimina toimivista kulhoista. Tuohon aikaan käytettiin minidiskejä, joiden soittimet olivat pöydän alla. Haastatellut koskivat ruokavaliovalintoja, joilla ihmiset pyrkivät torjumaan ilmastonmuutosta. Haastattelin teokseen vegaaneja, kasvissyöjiä ja ihmisiä, jotka hakivat ruokaa kauppojen roskalavoilta. Teos kertoi sekä ilmastokriisistä että ilmastoaktivisteista. – Nykyään teen vähemmän taidetta mutta koulutan taiteilijoita ja kuvataideopettajia yhteiskunnalliseen osallistumiseen taiteen ja taidekasvatuksen keinoin.

Paneelissa ” Pohjoisen taiteella ilmastokriisin etulinjaan” juttelimme taiteesta ja taideperustaisesta toiminnasta, nuorten osallisuudesta ja aktivismista televisiolähetyksessä, Aurora-tulevaisuustapahtumassa. Kuvailimme, miten yhteisötaiteessa ja taidekasvatuksessa voi luoda mahdollisuuksia ilmastoahdistuksen käsittelyyn sekä mielipiteiden ilmaisuun ja vaikuttamiseen. Taide voi vahvistaa osallisuutta sekä kokemusta omasta toimintakyvystä. Keskustelemassa oli politiikan tutkija Jarmo Rinne, Lapin yliopiston professori Timo Jokela ja minä, moderaattorina toimi Maiju Saijets.

Aurora-tapahtumassa oli esillä myös nuorten ääni. Korinna Korsström-Magga ja Aki Lintumäki olivat tuottaneet Minun paikkani – Mu báiki – My Place -teoksen, jossa 22 nuorta Lapista, Pohjois-Savosta ja Etelä- Savosta kertoo tekstien, valokuvien ja videoiden avulla heille tärkeistä paikoista. Nuoret toivovat, että nämä paikat eivät tulevaisuudessa katoaisi.

Taiteen tekeminen tarjoaa mahdollisuuden käsitellä ilmastotunteita. Ilmastoaiheisen taiteen esittäminen voi puolestaan lisätä yleistä muutospositiivisuutta sekä painetta päätöksentekoa kohtaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa päättäjät seuraavat mielipidekeskusteluja, joita taide ruokkii. Tämä kuvataiteen sekä kuvataideopetuksen potentiaali siirtymässä kohti ekologista, kulttuurista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä tulee tunnistaa aiempaa paremmin.

Aurora-tulevaisuustapahtuma järjestetään Levillä toista kertaa. Kyseessä on vuosittainen tapahtuma, joka kokoaa merkittäviä ja kiinnostavia puhujia pohtimaan tulevaisuuden isoja kysymyksiä. Teemana on tänä vuonna tasa-arvo ja ilmasto. Aurorassa oli myös paljon taiteellisia produktiota Arcta Fast -koulutusmallin kehittämishankkeesta. Ideana on ollut mallintaa, miten Lapin taiteilija voi työllistyä tapahtumatuotannoissa ja miten taiteilijakoulutusta toteutetaan tyelämäläheisesti. Onnea kaikille osallistuneille taiteilijoille kuin myös heille, jotka työllään kertovat ilmaston muutoksen vaikutuksista sekä lämpenemisen hidastamisen välttämättömyydestä.

Aurora-tulevaisuustapahtuman keskustelut löytyvät YLE Areenasta: Pohjoisen taiteella ilmastokriisin etulinjaan.

Yksityiskohta teoksesta Ruokapöytäkeskusteluja / Maapallon keuhkot, 2008.
Julkaistu

“Voice of Artists” ja arktinen yhteistyö

Kirjoitin Ekaterina Sharovan kanssa artikkelin Arctic Yearbook -julkaisuun. Tarkastelimme Voice of Artists -näyttelyä, joka oli esillä Lapin taiteilijaseuran galleriassa keväällä 2022. Näyttelyn teemana oli taiteilijoiden ympäristösuhde. Toisaalta näyttelyprojektissa pohdittiin taiteilijoiden yhteiskunnallista ja poliittista roolia kulttuurisen kolonialismin purkamiseen.

Voice of Artists -näyttelyn tausta oli kompleksinen: Lapin taiteilijaseura oli saanut rahoituksen jo vuosia aiemmin Suomen ja Venäjän väliseen kulttuuriyhteistyöhön, ja näyttelyyn oli kutsuttu teoksia alkuperäiskansoihin kuuluvilta taiteilijoilta. Venäjän hyökkäyssodan takia monet länsimaiset organisaatiot lopettivat taide-, tutkimus- ja kulttuuriyhteistyön venäläisten kanssa. Lapin taiteilijaseura kuitenkin toteutti näyttelyn, Tanja Koistisen kuratoimana. Näyttelyprojekti muodosti mahdollisuuden tarkastella taiteilijavetoisten, riippumattomien, taidejärjestöjen mahdollisuuksia yhteistyöhön Venäjän arktisella alueella.

Artikkeli on jatkoa pitkään jatkuneelle ja monisäikeiselle yhteistyölle, jonka tarkoituksena on ollut edistää kestävää kehitystä sirkumpolaarisen taide-, koulutus- ja tutkimusyhteistyön avulla, muun muassa Arctic Sustainable Arts and Design verkostossa. Ekaterina Sharova on tehnyt vastaava työtä Arkangelissa kansalaisjärjestössä Arctic Art Institute. Artikkelin teoreettinen tausta perustuu tutkimuksiin kriittisestä ja poliittisesta nykytaiteesta Venäjällä, Venäjän alueellisesta ja kulttuurisesta kolonialismista sekä kritiikistä nykytaiteeseen ja taidehistoriaan, jossa arktista aluetta ja kulttuuria katsotaan ja esitetään ulkopuolisin silmin ja eksotisoiden. Venäjän kulttuurin valtarakenteet ovat Moskovasta johdettuja ja kolonisaation purkamisen tarve on ollut arkitsella alueella toimivien tutkijoiden ja taiteilijoiden tunnistamaa jo vuosien ajan.

Tuomme esiin välttämättömyyden Venäjän ulossulkemiseen kansainvälisestä taide- ja kulttuuriyhteistyöstä, kuten Venetsian biennaalista ja muista kansallisen brändäyksen foorumeilta ja valtiojohtoisesta yhteistyöstä. Nostamme esiin myös haasteet, joita venäläisillä taiteilijoilla on rauhan, demokratian ja dekolonialismin edistämiseen Venäjällä, jossa sodan vastaisuus on kriminalisoitu. Toisaalta pohdimme ongelmia, joita kansainvälisen kulttuuri- ja tutkimusyhteistyön lopettamiseen liittyy. Propagandaan aukkoja tekevä suora vuorovaikutus katkeaa. Samalla Venäjän ulossulkemisesta on kerrottu venäläisessä mediassa cancelointina, eli tilanne on käännetty osaksi venäläistä propagandaa.

Artikkelin lopussa toteamme, että monet nykytaiteilijat ja kuraattorit lähtivät Venäjältä hyökkäyssodan alettua, mutta Venäjällä on vielä joitakin kriittisiä ja itsenäisiä taiteilijoita, tutkijoita ja kulttuurituottajia. He sekä maanpaossa olevat taiteilijat tarvitsevat tukea sodan vastaiseen mielipidevaikuttamiseen ja demokraattisen kehityksen edistämiseen.

Kuva: Inka Hyvönen, Art Ii Biennaali 2020 (olimme Ekaterinan kanssa kuraattoreja vuonna 2020)

Arctic Yearbook 2022 löytyy kokonaan verkosta: https://arcticyearbook.com/arctic-yearbook/2022

Artikkelin lähdemerkintä: Huhmarniemi, M. & Sharova, E. (Forthcoming, 2022). Art from the margins and colonial relations: to listen or to ban the Indigenous voices from Russia? In L. Heininen, H. Exner-Pirot & J. Barnes (Eds.), Arctic Yearbook 2022: The Russian Arctic: Economics, Politics and Peoples. Akureyri, Iceland: Arctic Portal. Available from  https://arcticyearbook.com/arctic-yearbook/2022/2022-scholarly-papers/436-art-from-the-margins-and-colonial-relations-to-listen-to-or-to-ban-artists-voices-from-russia

Julkaistu

Kuvataidekoulutuksen ja -kasvatuksen visio

Kuvataidekoulutuksen ja -kasvatuksen visio on nyt julkaistu. Teimme 38 toimenpide-ehdotusta kuvataidekoulutuksen ja -kasvatuksen vahvistamiseksi Suomessa. Seuraavat neljä on minulle niitä tärkeimpiä:

  1. Toteutetaan tuntijakouudistus, jossa kuvataide oppiaineena turvataan ja koko ikäluokan tavoittavaa kuvataiteen opetusta lisätään perusopetuksessa ja toisen asteen opetuksessa.
  2. Lasten ja nuorten mahdollisuus osallistua kuvataiteen taiteen perusopetukseen ja kuvataiteen kulttuuritarjontaan turvataan riippumatta perheen kulttuurisesta, alueellisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta taustasta esimerkiksi tuetuin vapaaoppilaspaikoin sekä kehittämällä kunnissa ja oppilaitoksissa toimivia rakenteita tämän tavoitteen mahdollistamiseksi. Nuorten pahoinvointi ja syrjäytymisriski ovat kasvaneet, mikä edellyttää toimenpiteiden kirjoa, ja kuvataideopetuksen vahvistaminen on yksi olennainen vastaus haasteisiin.
  3. Kuvataiteen lukiodiplomin kehittämistä jatketaan valtakunnallisesti kaikkia koulutuksen järjestäjiä velvoittavana ja lukiodiplomia hyödynnetään korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Kuvataiteen lukiodiplomia kehitetään osaksi ylioppilastutkintoa niin, että siitä tulee yksi vaihtoehtoinen suoritettava aine ylioppilastutkinnossa.
  4. Tunnistetaan entistä paremmin kuvataiteen sekä kuvataideopetuksen ja -kasvatuksen sivistävä merkitys sekä muutosvoimainen potentiaali siirtymässä kohti ekologista, kulttuurista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä

Julkistamistapahtuma oli kiinnostava erinomaisine puheineen keskusteluineen. Samassa tilaisuudessa esiteltiin myös esittävien taiteiden ja musiikin kasvatuksen ja koulutuksen kansalliset visiot.

On ollut ilo olla kirjoittamassa visiota työn ydinryhmässä. Koostimme vision useiden työpajojen, seminaarien ja kyselyvastausten perusteella.

Kaikki taidekasvatuksen ja -koulutukset kansalliset visiot löytyvät täältä.

Julkaistu

Taiteella ja muotoilulla kohti moninaisuutta

Arktista aluetta koskevat mielikuvat aiheuttavat niin sanottua arktistumista: mielikuvaa, jossa alue näyttäytyy esimerkiksi tyhjänä, talvisena ja koskemattomana erämaana tai loputtomana luonnonvarojen aittana. Tämä ei vastaa kaikkien alueella asuvien ihmisten kokemusta. Maria Huhmarniemi ja Mirja Hiltunen kirjoittivat artikkelin, joka perustuu pitkäaikaiseen taideperustaiseen toimintatutkimukseen, jonka tavoitteena on vaikuttaa nykytaiteeseen, taidekasvatukseen sekä osallisuuden vahvistumiseen arktisella alueella, erityisesti Rovaniemellä.

Kirjoittajat kertovat taiteesta, jota on toteutettu julkisessa kaupunkitilassa. Yksi tarkastelluista teoksista on Ishtarin portin pienoismalli, joka toteutui Naapuruus ja rakkaustalkoot -tapahtumassa. Kun Suomeen muuttaneet irakilainen aktivisti Al-Fateh Ali Mousa ja taidekasvattaja Saba Majid saivat turvapaikkapäätöksen, he halusivat antaa vastalahjana jotakin omaa kulttuuristaan kiitokseksi. He rakensivat pienoismallin Ishtarin portista, mikä tekona symboloi heidän rakkauttaan uutta kotimaataan kohtaan. Toisessa esimerkissä esitellään Huhmarniemen maisemavalokuvasarjaa. Kuvissa heiluu huiveja tuulessa kuin lippuja problematisoiden kansallisen identiteetin teemoja suhteessa maahan ja maahanmuuttoon. Kolmas esimerkki on saamelaisen taiteilijan Tomas Colbengtsonin teos Ruávinjargâ, joka oli esillä Wiping the Ice-Cream Off your Face -näyttelyssä.

Artikkelissa todetaan, että sosiaalisesti sitoutuneella taiteella voidaan edistää vähemmistökulttuurien tunnistamista, eri kulttuurien edustajien välisiä kohtaamisia sekä kulttuurisen moninaisuuden ja transkulttuurisuuden esittämistä julkisessa tilassa. Julkinen taide paikallisuuden identiteettisymbolina voi torjua arktistumista ja vahvistaa kulttuuri-identiteettiä. Taide voi luoda ymmärrystä moninaisuudesta, edistää avoimuutta erilaisia kulttuureja kohtaan sekä esitellä arktista aluetta kulttuurisesti rikkaana ihmisten kotina. Artikkelissa esitellään de-arktistumisen käsite arktisen kestävyyden ja kulttuurisen moninaisuuden tutkimukseen.

Artikkeli kirjoitettiin osana Acting on the Margins: Arts as Social Sculpture (AMASS) tutkimushankketta, jota rahoitti Euroopan Unioni. AMASS käsitteli erilaisten ryhmien ja yhteisöjen kulttuurista asemaa Euroopassa.

Artikkeli on julkaistu kirjassa Artistic Cartography and Design Explorations Towards the Pluriverse. Kirjan ovat toimittaneet Satu Miettinen, Enni Mikkonen, Maria Cecilia Loschiavo dos Santos ja Melanie Sarantou ja se ilmestyy Routledgen julkaisemana tänä vuonna. Kirja on jo tilattavissa.