Järjestimme paneelikeskustelun kaivos- ja matkailualasta Lapissa. Aiheena oli perata riskejä ja konflikteja, joita kaivosteollisuuden lisääntymiseen liittyy. Paneelin osallistujien puheenvuoroista kuului syvä huoli ja turhautuminen, kun kertasimme kaivosten sallittuja päästöjä vesistöihin sekä lorahtamisten ja pölläyksien uhkia. Asiantuntijat edustivat ympäristönsuojelua, matkailuteollisuutta ja poroelinkeinoa. Toimin paneelin kokoajana ja puheenjohtajana.
Ylläs vetää matkailijoita brändillään, joka perustuu maailman puhtaimpaan ilmaan. Samalla Lapin matkailuala työllistää moninkertaisesti kaivosteollisuuteen verrattuna ja tuo verotuloja, jotka vertautuvat kansantaloudessa vientiin ulkomaalaisten matkailijoiden osalta. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston välittömään läheisyyteen suunnitellaan Hannukaisen kaivosta, joka olisi Euroopan suurin avolouhosrautakaivos. Kolarin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Mikko Lipponen toi esiin, että hanke uhkaa paitsi luontoa myös matkailubrändiä ja elinkeinoa, joka on tuonut merkittävää vaurautta ja hyvinvointia alueelle.
Niina Helistö oli kutsuttu paneeliin Rajat Lapin kaivoksille -yhdistyksestä. Hän kertoi päästöihin liittyvistä huolista ja päästöjen valvonnan puutteellisuudesta. Huoli ulottuu luonnosta kemijokivartisten terveyteen. Kemijokeen uhkaa päätyä useiden kaivosten päästöt. Esimerkiksi Ranualle suunnitellaan Suhangon kaivosta, jonka rakennustyöt on tarkoitus aloittaa jo vuonna 2023. Kaivosta suunnitellaan Ranualle ja haittoja Tervolaan: kaivosvedet voivat pilata joen virkistyskäytön ja pohjavedet. Ympäristöjärjestöt ja Tervolan kunta ovat peränneet vesien suljettua kiertoa Suhankoon. On selvää, ettei merkittäviä päästöjä aiheuttavaa purkuputkea tulisi edes suunnitella kaivosyrityksessä, joka markkinoi itseään vastuulliseksi.
Paliskuntain yhdistyksen maankäytön erityisasiantuntija Sanna Hast tähdensi, että Lapissa ei ole niin sanottuja tyhjiä alueita. Ihmiset ovat kiinnittyneitä luonnonympäristöön, joka toimii monien elinkeinojen perustana. Käytännössä maankäytön yhteensovittaminen on mahdotonta, jos yksi elinkeino poissulkee toisen. Nyt kaivostoiminta on ajamassa monen muun elinkeinon ja asukkaiden hyvän elinympäristön yli. Näin syntyy ympäristökonflikteja.
Tiukkoihin kysymyksiin oli vastaamassa vihreiden kansanedustaja Jenni Pitko Oulusta. Hän kertoi, että vaikka kaivoslakiluonnos on pettymys kotikonnuistaan ja mökkijärvistään huolissaan oleville ihmisille, on se kuitenkin parannus entiseen lakiin. Malminetsinnän ehtoja tiukennetaan valtion suojelualueilla. Vihreät on vaatinut kaivoslain valmistelussa parannuksia ympäristön, paikallisten ihmisen, elinkeinojen ja saamelaisten oikeuksiin. Kaivoslakiluonnos näyttää kuitenkin kompromissilta, kun se on tehty työ- ja elinkeinoministeriössä, jota johtaa keskustalainen ministeri Mika Lintilä.
Tulossa oleva kaivosvero on tärkeä linjanmuutos Suomessa. Paneelissa puhuimme sen kohdentumisesta. Jenni Pitko kertoi kannattavansa kaivosveron tilitystä valtiolle, jotta ennakoidut verotulot eivät romuta kuntapäättäjien vastuullista päätöksentekoa, joka huomioi sekä ympäristön että alueen asukkaat ja muut toimijat. Verotuksen kohdentumisesta ei ole vielä päätetty.
Uusi laki antaa kunnille paremmat mahdollisuudet torjua kaivoksia kaavoituksella esimerkiksi silloin, kun kaivokset heikentävät kunnan muiden elinkeinojen toimintaedellyksiä. Täällä Lapissa kuitenkin tiedämme, että valtapuolueiden kuntapäättäjät ovat kaivosmyönteisiä. Lappilaiset, joiden perinteiset elinkeinot liittyvät luonnonvaroihin, eivät riittävästi tunnista luonnonsuojelun tarvetta tai kaivosten riskejä. Virastot, jotka lupahakemuksia käsittelevät, kärsivät resurssien puutteesta. Lupahakemusten virheiden osoittaminen onkin jäänyt suurelta osin kansalaisjärjestöjen tehtäväksi. Esimerkiksi Ylläksellä matkailuyrittäjät ovat rahoittaneet selvityksiä ja lausuntoja tietopohjan vahvistamiseksi. Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piiristä Saara Laivamaa kysyi eikö valtion tulisi rahoittaa enemmän ympäristöjärjestöjä, joiden tehtäväksi kaivossuunnitelmien ongelmien osoittaminen on kaatunut.
Uusi kaivoslaki jää heikoksi, sillä etenkään keskustan ja kokoomuksen riveistä ei löydy riittävästi tahtoa puolustaa asukkaita, paikallisia elinkeinoja ja ympäristöä ylikansalliselta kaivostoiminnalta.
Kuntapolitiikassa myös vasemmisto uskoo edelleen kaivosalan työpaikkoihin. Tämä on pitkälti katteetonta, sillä nykyaikaiset kaivokset ovat hyvin automatisoituja ja työvoiman tarve on vähäinen verrattuna moniin muihin elinkeinoihin.
Kaivoslakiluonnos on pettymys ympäristöjärjestöille ja monille vihreiden kuntapolitiikoille maakunnissa. Työ kuitenkin jatkuu sekä kunnissa että hallituksessa.
Kiitos paneelin osallistujat Jenni Pitko, Mikko Lipponen, Sanna Hast ja Niina Helistö.