Dualistinen länsimainen kulttuuri jakoi taiteen, muotoilun ja käsityön erillisiksi tieteenaloiksi. Samalla länsimainen dualismi ja modernismi erotti taiteen myös hengellisyydestä: perinteisesti tanssia, laulua ja rummutusta on voitu harjoittaa myöskin siten, että eroa taiteen ja henkisyyden välillä ei välttämättä ole voinut tehdä.
Arktisessa taiteiden tutkimuksessa korostuu taiteen, muotoilun ja käsityön yhteys toisiinsa ja luontokulttuuriin. Kyse on taidekäsityksen muodostamisesta dekolonisaation hengessä, niin alkuperäiskansojen kuin muiden pohjoisten kulttuurien sisällä. Taiteella on keskeinen merkitys kolonialismin purkamisessa: taide ja kulttuuri voi auttaa vahvistamaan kulttuurista identiteettiä ja kulttuurista ylpeyttä – kunkin kokemusta omasta tekijyydestä ja osallisuudesta omaan alueelliseen kulttuuriin. Taide voi olla myös keino historian elvyttämiseen nykykulttuurin tarpeisiin ja kontekstiin. Sivusimme näitä kysymyksiä Francis Joyn kanssa, kun kirjoitimme tutkimuksessamme, jossa on pyrkimys mielen dekolonisaatioon elvyttämällä ihmisen vuoropuhelua puiden ja luonnonhenkien kanssa. 1500-luvulta alkaen suhteita puihin pidettiin pakanallisina ja siten ne menettivät pyhyytensä.
Meidän kokeellisissa työpajoissa on nostettu joitakin elementtejä perinteestä mutta taiteen ja nykykulttuurin kontekstissa. Samalla pohdimme eettisyyttä: kulttuurin perinteiset muodot tai niiden nykysovellutukset eivät ole automaattisesti oikeudenmukaisuus- tai kestävyysajattelun mukaisia. Toisaalta on tarvetta uudistaa sellaisia kulttuurimuotoja, jotka lisäävät luontoyhteyttä ja tuovat ihmisten elämään sisältöä kulutus- ja suorituskeskeisen rallin tilalle tai vastapainoksi. Työpajoja koskeva artikkelimme julkaistiin juuri Glen Couttsin ja Timo Jokelan toimittamassa Relate North #9 -kirjassa.
Kiitos toimittajille ja onnea muille julkaisuun osallistuneille! Kirjan voi lukea online